torstai 4. elokuuta 2016

Salaisuus.


Makaan leikkimökin lattialla ja katselen katossa pujottelevia hämähäkinseittejä. Yksi kulkee nurkasta katonharjaan. Sitä pitkin matkaa hämähäkki. Sisälläni kulkee väristys. Yäk. Yäk hämähäkkejä.

On jo aika myöhä. Ja huomenna on koulua. Mutta käsissäni tuoksuu silti vielä kesä. Kesä ja pöly ja auringon polttamat käsikarvat. Koulun alkamisessa on hyvä se, että tuli kotiläksyjä äidinkielestä, siitä tykkään. Mutta koulussa on myös tyhmää. Mietin hetken pulpettiin piilotettua lappua. Ne nauroivat minulle kun luin sitä. En ymmärtänyt kaikkia vierasperäisiä sanoja ja mutta ymmärsin että siinä oli jotain ilkeää. Työnnän käteni sammareiden taskuun ja puristan lappua. Puristan lappua ja kahta kiveä jotka löysin kotimatkalta. Nousen polvilleni ja asetan kivet kokoelman jatkoksi. Katinkultaa, sammalta, taipunut päiväkirjan avain, ryppyinen kiiltokuva ja nyt nämä kaksi sileää taikakiveä. Aarrehylly. Nostan sammalhampurilaiset punaiselta pöydältä hyllyyn. Siivoan eriväriset lehdet matolta. Nappaan muovisesta kiposta raa’at puolukat suuhuni. Vaikka on jo myöhä, leikkimökki-kotityöt on hoidettava.

Katson ulos ikkunasta, pimenevä metsän raja. Verhoissa on mansikoita, ommeltiin ne äidin kanssa. Yhdessä mansikassa on tussin jälkiä. Silloin pienenä yritin värittää niitä. Nyt nolottaa.  Onneksi kukaan ei koulussa tiedä. Ja onneksi ne ei tiedä, että tulen aina tänne. Mutta kokoelma tuntuu niin tärkeältä. Ja Anna-nukke. On kiva, että se saa olla täällä, omassa huoneessa en kehtaa enää pitää. Peittelen Annan pieneen sänkyynsä. 

Laitan puiset tuolit järjestykseen pöydän ympärille ja vedän räsymaton suoraan. Äiti taisi jo huutaa että nukkumaan sieltä pihalta. Katson vielä kokoelmaani ja puristan lappua taskussa ja mahassani tuntuu kipeältä. Jähmetyn hetkeksi.


Mutta onneksi on uudet kivet. Ja mansikkaverhot. Ja sammalelta tuoksuva matto. Suljen oven hakaan ja mielessäni sanon taikasanat. Ja siitä tulee hyvä olo. Kukaan ei saa koskaan tietää. Että huomenna löydän taas jotain uutta.


--
(Apua! Onko siis to-del-la-kin yli vuosi, että olen laittanut tänne blogiin yhtään mitäääään! Nyt pitää tehdä joku ryhtiliike :). Järjestelin kirjoituksia koneella ja törmäsin tälläiseen teksiin. Kirjoitin tämän, kun ystävä pyysi minulta kerran lapsuusmuistoa. Tekstejä on kertynyt mitättömästä julkaisutahdista huolimatta pöytälaatikkoon. Eli edelleen haaveilevana pöytälaatikkokirjailijana siis toimitaan... :)

Ja tuhannesti kiitos kaikille kommenteista ja kyselyistä ja ihana huomata, että edelleen jaksatte palata kirjotuksieni pariin.)

13 kommenttia:

  1. Jesh, ihanaa että kirjoitat vielä tännekin!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, kun olet taas kirjoittanut :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos että kirjoitat !!

    En ole ite koskaan ennen kommentoinu tänne mutta vitsit oli kiva huomata uus kirjotus. KIITOS ja voimia syksyyn!

    VastaaPoista
  4. Kiitos postauksesta. Mukava kuulla, että olet hengissä ja kirjoitat. Ryhtiliike tämän blogin suhteen olisi kiva. Nykyisin minun ei tule enää seurattua blogeja, mutta tänne sinun blogiisi palaan säännöllisesti. Lähes päivittäin käyn kurkkaamassa josko olisit kirjoitanut jotain.
    Mukavaa loppukesää!

    VastaaPoista
  5. Luin koko blogin kerralla. Olen sanaton. Mutta silti halusin sanoa että olet rohkea ja upea . Muista se aina.

    VastaaPoista
  6. Kirjoita se kirja. Kaikessa rauhassa ja itsekritiikille leppoisasti keskaria heilutellen.

    Sinulla on poikkeuksellista rohkeutta ja harvinaislaatuinen kyky ilmaista ja koskettaa tavalla, jolla on merkitystä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos näistä kirjoituksista. En saanut unta ja eksyin jotain kautta tänne, ja päädyin lukemaan sit yhdeltä istumalta koko blogin läpi alusta tähän asti. Tää oli kyllä aivan ainutlaatuinen kokemus!

    VastaaPoista
  8. Löysin blogisi aivan sattumalta vasta muutama päivä sitten ja - kuten kommenttien perusteella moni muukin - luin kaikki tekstit kerrralla läpi, vaikka kello lähenteli jo aamuyötä. Huh, kuinka itketti monestakin syystä. Olisi tosi kiva, jos kirjoittaisit vielä. Kaunista syksyä!

    VastaaPoista
  9. Hei, löysin tänään lähes sattumalta tieni tänne blogiin. En ollut tajunnut, miten paljon aikaa on kulunut niistä tapahtumista joista blogi alkaa. Toivon, että jatkat kirjoittamista.

    VastaaPoista
  10. Löysin blogisi tänään ja luin sen läpi. Muutaman kerran jouduin keskeyttämään,mutta en saanut rauhaa, ennenkuin sain loppuun luettua.

    Haluaisin tietää mitä sulle kuuluu nyt?

    Kirjoitat tosi ihanasti ja osaat tosi hienosti kertoa ja sanoittaa tunteitasi

    Asiat ei varmasti unohdu sinulta koskaan, mutta elämä kantaa, sinuakin. Itse menetin isän reilu kaksi vuotta sitten, vaikealle sairaudelle ja täytyy sanoa, että parasta tukea asioissa ja ikävässä, kaipuussa,tuskassa on ollut mun siskot. Vaikka ei muuten hirveästi tukeuduta toisiimme, mutta tää suru on meille yhteinen. Tiedän, että he ymmärtää ne oudoimmaltakin tuntuvat / kuulostavat jutut.. Joten sanon sinulle, että pidä yhteyttä sisaruksiin. Äläkä koita paeta, asiat seuraavat perässä kuitenkin. En halua loukata ♡ Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja paljon lämpöä ja rakkautta! :) Haluaisin lukea jatkossakin elämästäsi. <3:llä Ellu

    VastaaPoista
  11. Löysin tämän blogin vasta tämän vuoden keväällä ja oon odottanut uutta postausta siitä asti! Ihailen todella rohkeuttasi kirjoittaa synkistä asioista ja tunteista aidosti, toivon että sulla menee paremmin ja odotan uusia postauksia.

    VastaaPoista