sunnuntai 30. elokuuta 2015

Olet tässä.

Maailman pisimpiä rullaportaita metroon. Tuntuu siltä. Metallisissa reunoissa haaleita heijastuksia. Häilyvät jalat. Häilyvä minä. Paniikkikohtaus. Sydän hakkaa kurkussa ja sormenpäissä ja yritän miettiä mitä asioita jääkaapissa. Yksikolmasosa tomaatti joka on kuivunut käyttämättömäksi. Kauramaito jonka päiväys on mennyt viikko sitten. Katsoin juuri. Laitoin silti puuroon. Lähdinkö väärään suuntaan metrolla. Farkkujen vyötärö puristaa. En osaa valita oikeaa musiikkia. Valkoisia johtoja ihmisten korvissa. Kikattavat tytöt ottavat selfieitä. Kaupan vihannespussissa mansikoita ja vähän syöty suklaalevy. Kaksi askia sinistä chesterfieldiä tuliaisiksi. Hiki. Ja ikävä. Ikävä ikävä. Tyttö vastapäätä ottaa kuvaa. Tyhjä katse. Asiakaspalvelu. Kundservice. Customer service. Pehmeitä viinirypäleitä. Eilen syöty papumössö. Kaksi pakettia margariinia. Nakki. Mahassa kiertää. Pitäisi päästä vessaan. Naputan etusormea ja peukaloa yhteen kiihtyvällä tahdilla. Joku katsoo youtube videota. Vielä neljä pysäkkiä. Auringonlasku. Satama. Meri. Väärä musiikki. Puristavat vaatteet. Kapriksia. Puolikas jugurtti. Veriappelsiinimehua.  Napunapunapu. You are here. You are. 

9 kommenttia:

  1. Itekin paniikkikohtauksista kärsineenä pystyn vähän samaistumaan, onneks ne menee ohi. Mukava kuulla susta!

    VastaaPoista
  2. Luin äsken blogisi läpi. Kunpa osaisin sanoa jotain, mitä tahansa. Mutta en osaa... Voisinpa halata sinua...
    "Puoltakaan en sun kivustas voi tietää. Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan: sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"
    Jumalan siunausta elämääsi, missä ikinä sitten menetkin.

    VastaaPoista
  3. Hei Sinä. Tätä ei tarvitse julkaista, mutta halusin tulla kertomaan, että kirjoitat valtavan kauniisti. Oivallat pieniä juttuja elämästä ja arjesta, ja niihin on helppo samaistua. Välillä itkettää ja välillä hymyilyttää, kun kuvailet tismalleen oikein jonkin hetken tai tunteen. Ja voi että, elämä ja eläminen on niin helvetin hankalaa ja epävarmaa, varmasti niillä "normaaleillakin" ihmisillä, mutta kunpa voisin halata sinua lujasti, mieluummin hiukan pidempään kuin liian vähän aikaa, ja puristaa kädestä. Olet ajatuksissa, vaikka tuntemattomia ollaankin. Kiitos, että olet olemassa.

    VastaaPoista
  4. On perjantai-ilta. Mä olen sun kanssa melkein saman ikäinen, kolmekymmentä. Odotan perjantai-iltana kotona yksin unta ja surffaan netissä. Aloin miettimään opiskelujuttua, johon pitäisi perustaa blogi. Muistin maailman parhaan blogin, sit muistin sut. Onneksi... Onneksi olkoon... Onneksi on aamut. Kiitos Google. Luin valkoisista pyyhkeistä tähän postaukseen asti, ja mietin, kuinka hienoa on, että olet saanut kaikesta huolimatta rakennettua jotain itsellesi. Sitten mä muistin kuinka kamalaa ihan oikeasti on, kun näkee rakkaan ihmisen kuolevan edessä. Ja muistin, kuinka kauheaa on, kun tietää jonkun toisen kuolleen, koska olin itse liian heikko auttaakseni. Eikö välillä tunnukin siltä, että seisoisi heikosti rakennetun kasan päällä, ja se kasa voisi murtua hetkellä minä hyvänsä? Kasan, jota elämäksikin kai sanotaan.

    VastaaPoista
  5. Hei kulta pieni!
    Käyn aina katselemassa joko täällä olisi
    jotain..jos jaksat,annathan kuulua itsestäsi edes muutaman rivin..terveisin huolestunut!!

    VastaaPoista
  6. Hei sinä! Palaan aina välillä blogiasi lukemaan. Kuten moni muukin on täällä antanut ymmärtää, on tämä merkityksellisin blogi johon olen koskaan netin syövereissä törmännyt. Olet joutunut kokemaan elämässäsi todella ikäviä asioita. Mielestäni blogistasi paistaa kuitenkin läpi se, että sinulla on terve tapa käsitellä mitä olet joutunut kokemaan. Kohtaat asiat ja olet vielä niin rohkea, että jaat ne muille. Blogistasi kuultaa myös läpi Toivo, Toivo tavalliseen elämään kaiken jälkeen. Minä toivon todella, että jaksat pitää tuota toivoa yllä. Blogillasi on suurempi merkitys monen vaikeiden asioiden kanssa kamppailevien ihmisten elämään, kuin osaat koskaan aavistaakaan. Toivottavasti kirjoitat kirjan. Halauksia talveesi ihana ihminen.

    VastaaPoista
  7. Tää blogi on käsittämätön.. Kuinka jollekkin voi oikeasti tapahtua jotain tollasta, ja kuinka hienosti oot siitä kirjottanut. Oot ollu vahva ja jaksanut, vaikka ei sulla helppoo oo ollut! Olen lukenut tätä blogia aikaisemmin, mutta tulit mieleen ja palasin uudestaan lukemaan. Toivottavasti kirjoittaisit vielä kuulumisiasi! Iso halaus ja jaksamista elämääsi!

    VastaaPoista
  8. Samoin seuraan tätä blogia , ainoana tärkeänä blogina. ... olet upea kirjoittamaan, lahjakas,rohkea.... jne. Tsemppiä sulle...💜

    VastaaPoista