maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ja kohta on jo maaliskuu.


Katson ympärilleni ja näen kuinka ihmiset kerta toisensa jälkeen löytävät uusia merkityksiä elämälleen. Uusia ihania perheenjäseniä, uusia mielenkiintoisia työprojekteja. Ja että miksi minä valitsen kokoajan toisin. Valitsen väärät ihmissuhteet. Väärät määrät työtä. Liian kesken, liian toisaalla, liian paljon. Valitsen nuoruuden huuman, valitsen luovuuden manian. Valitsen totaalisen vetäytymisen ja yksinäisyyteen käpertymisen. Valitsen hiljaisuuden juuri silloin kun kaikki haluavat lujaa ja iloista ja paljon ja äkkiä. Valitsen väärät juhlat ja nauran väärissä kohdissa. Ja pikku hiljaa muut vetäytyvät rauhallisesti omiin oikeisiin uomiinsa ja omiin oikeisiin merkityksiinsä. Ja minä kompuroin kaikissa kääntämättömissä kivissä kuin hullu pitää katsoa jokainen vaihtoehto.



Ja kohta on jo maaliskuu. Tammikuussa lopetin tekemisen ja kohta on jo maaliskuu. On aikaa itsekkäille ja raskaille ajatuksille. On aikaa olla uneton ja on aikaa polttaa tupakkaa. On aikaa kuunnella ja ottaa toisen epävarmuutta vastaan. On aikaa loukkaantua. On aikaa lukea ja on aikaa kirjoittaa. Aikaa seistä postissa, aikaa viedä pullot. Aikaa ostaa kukkia ja aikaa katsoa kun ne kuolevat.

On aikaa miettiä, että mitä jos sitä vain häviäisi, kuinkakohan vähällä tulisi toimeen. Ja kuinka pitkään. Jos tämä ei olisikaan väliaikaista. Mitä jos muuttaisi tyhjillään olevaan mummolaan pohjoiseen. Kuinka kauan kestäisi, että haluaisi hävitä kokonaan. Olisko se niin väärin.



Kontrasti tuntuu tällä hetkellä liian raa’alta. Liian selkeältä erolta. Minä ja muut. Se ei ole totta. Mutta se tuntuu välillä siltä. Ja se tuntuu pahalta.


Eihän se ole totta.


2 kommenttia:

  1. Muistin sinut jostain mieleni sopukoista. Löysin ihmeellisesti tämän blogin. Mietin miksi tiemme kohtasivat juuri silloin. Ennen tuota hirvittävää yötä. Muistin tuon päivän kun olimme tutustuneet. Kulkeneet kaupungilla. Kyyditsin sinua kotiin. Minua jäi vaivaamaan miksi ovella seisoessasi muutuit niin vakavaksi. En voinut tietää murheistasi. Elämäsi todella koskettaa. Rukoilin puolestasi. Älä Anna periksi. Muistan sinun suloisen lahjakkaan olemuksesi. Se sinä olet. En unohda sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluisin hirveästi muistaa kuka. Mutta kai on se aika jo mennyt niin sumussa :(. Kerro.

      Poista