sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Valkoiset pyyhkeet.

Kaivan kaapista valkoiset pyyhkeet. Ohutta pehmeää froteeta. Tuoksuvat sellaiselle, mille kangas tuoksuu, kun se on ollut monta vuotta viikattuna kaapissa kasan alimmaisena.

Äiti ja minä ostettiin ne. Äiti haki junalta.  Päivällä käytiin kaupungilla ja kahvilla ja lakanaliikkeessä. "Nyt kun meidän lapset on aikuisia, niin en aio käyttää enää ikinä muita kuin valkoisia pyyhkeitä." Äiti nauroi tyytyväisenä ajatukselle. Noin kahdeksan tuntia ennen kuin koti peittyi kauhuun.

Äiti ei koskaan käyttänyt niitä. Minulla taas ei koskaan tule olemaan lapsia. Ihan ilman suurempaa numeroa. Kaivan pyyhkeet kaapista.

Niihin tulee heti tahroja.

26 kommenttia:

  1. Voimaa tähän päivään! <3 Eksyin blogiisi jokin aika sitten. Kauniisti kirjoitat!

    VastaaPoista
  2. Suljen Sinut suureen lämpöiseen sanattomaan halaukseen.

    VastaaPoista
  3. Olet olemassa meille.
    Kaikkea hyvää!
    T <3

    VastaaPoista
  4. Eksyin blogiisi sattumalta ja luin kaiken läpi. Olen todella pahoillani kaikesta mitä olet joutunut kokemaan! Kirjoitit hienosti siitä, ettei tällaista traumaa voi koskaan kokonaan "jättää taakseen" sen kanssa on vain opittava elämään. Niin se varmaankin on. Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, toivottavasti olet onnellinen. Mietit monta kertaa teksteissäsi kirjan kirjoittamista, se saattaisi olla hyvinkin puhdistava kokemus, vaikket koskaan sitä julkaisisikaan.

    VastaaPoista
  5. Paadyin blogiisi sattumalta, jain lukemaan pitkaksi aikaa. Ei minulla oikein ole sanoja kuvaamaan minkalaisia tunteita lapikaymasi tragedia herattaa, tai sille miten huomaan toivovani elamaasi hyvia asioita ja onnellisia hetkia. Hartaasti.

    Sen lisaksi haluan viela lisata taman, silta varalta ettet viela tieda sita itse: olet hammastyttava kirjallinen lahjakkuus. Ehka on epahienoa katsoa toisen ihmisen henkilokohtaisia merkintoja puhtaan kirjallisesta perspektiivista... mutta ei sita voi olla huomaamatta. Alykasta, kaunista, riipaisevaa, ytimekasta, siella taalla valahtaa kirpea ironia.

    Fiktion kirjoittamiseen voi paeta (silla tavoin paadyin itsekin kirjailijaksi, joskaan en kovin kummoiseksi), se tempaa mukanaan ja tayttaa ajatukset; pida se mielessa jos joskus kaipaat exit-kylttia.

    VastaaPoista
  6. Löysin blogisi vastikään, luin sen kokonaan läpi. Tuli heti alussa tarve kommentoida mutta mietin myös että mitä ihmettä sanoisin. Olet kuitenkin kirjoittanut kommenttien tärkeydestä, joten silläkin uhalla että kuulostan lattealta halusin sanoa että minä luen, minä välitän. Kirjoitat todella kauniisti, sinussa on ehdottomasti lahjoja kirjoittaa se kirja jos jossain vaiheessa niin päätät. Kun kaikki blogitekstisi luki peräjälkeen, niistä myös huomasi selvästi sen edistymisen mitä olet kokenut sen jälkeen kun blogin aloitit. Blogisi on tärkeä, tarinasi on tärkeä. Toivon kaikkea hyvää elämääsi, ja aion lukea jatkossakin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitat ihan valtavan kauniisti! Tekstisi ovat koskettaneet minua syvästi! Kaikkea hyvää elämääsi!! Toivottavasti vielä joskus kirjoitat lisää! Sinulla on lahja, käytä sitä <3 Minttu

    VastaaPoista
  8. Olen hiljaa, tunnen sydämeni sykkeen - olen nöyränä kaiken sen lukemani jälkeen, mitä olen näinä kahtena päivänä lukenut, kun läheiseni kertoi blogistasi.
    Tunnen pohjatonta surua siitä, mitä olet joutunut kokemaan.

    Tunnen rakkautta sinua ja siskoasi kohtaan. Tahtoisin sulkea teidät äidilliseen syliini, lohduttaa ja luoda uskoa, valaa voimia. Tuot mieleeni Hugo Simbergin haavoittuneen enkelin. Olet uskaltanut tehdä itsestäsi haavoittuvaisen blogisi kautta, vaikka olet haavoja täynnä. Rohkeaa. Voimasi olkoon valosi.

    Lyhyesti. Olen itse käynyt läpi melkoisen myllerryksen 22 vuoden aikana. Perheemme koki tragedian, jossa mielenhäiriössä oleva henkilö ampui perhettämme ja kumppanini menehtyi siinä. Hän ampui myös itsensä.

    Hyvin samanlaisia asioita olen joutunut työstämään sisin vereslihalla. Tapahtuma aukaisi myös lapsuuteni traumoja jossa kirveen kanssa heiluttiin ja selvisin fyysisittä vammoitta nipinnapin. Trauma ei häviä koskaan, vaan sen kanssa on opeteltava elämään. Ei ole vaihtoehtoja. Jokainen on traumansa kanssa ensikertalainen. Se on kuin kävelyn opettelu. Noustaan pystyyn, horjutaan, pyllähdellään, välillä sattuu vähemmän välillä enemmän. Sinä kuljet rohkeana ja hyvin inhimillisenä eteenpäin.

    Toimit tietämättäsi monelle vertaistukena ja toivon että saat sitä myös itse. Kommenteista hämmentyneenä ja vähän surullisenakin luin kommentteja joissa lukijat eivät aina ymmärtäneet, että purat sisimpäsi kipua blogissasi ja se ei ole yhtä kuin todellinen minuutesi ja perusluonteesi. Tosin vakavaa traumaa on melko vaikea ulkopuolisen ymmärtää.

    Jos haluat, olen halukas jakamaan kokemuksesi ns. vertaistukena. Olen valmis kertomaan oman tarinani, jos siitä vain on sinulle apua.

    Kiitos että olet olemassa. Kiitos että kirjoitat blogiasi. Toivon sinulle paljon voimia, valoa ja rakkautta. <3

    Jaana Modig


    VastaaPoista
  9. Käyn aina välillä täällä katsomassa olisitko kirjoittanut uusia postauksia.
    Aurinkoa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, tasaisesti käyn kurkkaamassa onko tänne ilmestynyt uutta tekstiä... -Minttu-

      Poista
  10. Löysin tämän blogin äsken ja luin pari ensimmäistä kirjoitusta, itken.

    Voimaa päiviisi <3

    VastaaPoista
  11. Täälläkin yksi, joka käy tasaisin väliajoin katsomassa oletko kirjoittanut. Kirjoitathan taas kun jaksat. Sylin täydeltä valoa ja voimaa syksyysi.

    VastaaPoista
  12. <3 Rikkinäisestä voi tulla ehjä. Ei entisensä. Mutta uudella tavalla kokonainen.

    VastaaPoista
  13. Hei, luin koskettavan blogisi vasta nyt. Toivoisin, että jatkaisit kirjoittamista - olet siinä taitava. Hyvää talvea sinulle, vahva ja mukavan kuuloinen tyttö. Meistä voisi tulla ystävät.

    VastaaPoista
  14. Luin koko blogisi yhdeltä istumalta. Jälkeenpäin olo on kovin lohduton, ei kyyneleitäkään voi estää. Toivon sydämestäni, että kipeät muistosi aikanaan peittyvät helpottavan unohduksen verhoon ja saat taas nukkua lapsen lailla, pelkoa vailla. Voimia nyt ja aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin tein minä.koko blogin kerralla. Ja aina palaan tänne takaisin.... josko jotain uusia kuulumisia... Samaistuin sinun kommenttiisi siis. Ja tunnen kanssa pakottavaa tarvetta olla apuna, hyödyksi. Niin läheltä tämä liippaa - ja vaikkei liippaisikaan , niin tekstisi on varsin koskettavaa , Toiv kirjoitat sen kirjan <3....

      Poista
  15. Kirjoittele taas pian.. Olisi kiva lukea kuulumisia.

    VastaaPoista
  16. Ansaitset onnea, rakkautta ja perheen. Kaikkea hyvää Sinulle.

    VastaaPoista
  17. Olin tyttöystäväni vanhempien kanssa käymässä hautausmaalla heidän sukulaisten haudoilla joiden läheisyydessä huomasin vanhempiesi haudan. Päädyin googlettelemaan tietoa heidän kuolemastaan ja löysin blogisi. En ole koskaan lukenut yhtä koskettavaa blogia. En edes pysty kuvittelemaan mitä kaikkea olet joutunut kokemaan, mutta kirjoituksesi ovat todellakin koskettaneet minua. Toivon että kukaan ei joutuisi kokemaan samaa mitä sinä olet kokenut, ja toivon että sinä pystyt joskus edes jossain määrin pääsemään yli kokemistasi traumoista.

    VastaaPoista
  18. Olen lukenut blogisi kokonaan.. miten voit nykyään? Kirjoitat todella hyvin ja koskettavasti. Kaikkea hyvää elämääsi! *A

    VastaaPoista
  19. Haluaisin kuulla mitä sinulle nyt kuuluu, voimia päiviisi ja kaikkea hyvää! <3

    VastaaPoista
  20. Käväisin kurkkaamassa, josko olisit kertomut lisää kuulumisia. Toivottavasti elämästäsi on tullut vähän helpompaa.

    VastaaPoista
  21. Älä anna menneisyytesi määrittää tulevaisuuttasi. Kaikkea hyvää ja toivon sinulle sylikaupalla onnea elämääsi. Olet myös todella lahjakas kirjoittaja.

    VastaaPoista
  22. Mäkin käyn täällä aina välillä lukemassa ja odottelen olisko uusia kirjoituksia... kirjoitat tositosi hienosti. Toivottavasti sulle kuuluu hyvää! Onnellista kevään odotusta ja valoa päiviisi!

    VastaaPoista