lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vähän ehjempänä.

Kuuntelen junan ääntä. Tutut penkit. Tuttu haju. Kuuntelen kiskoja. Kuuntelen omia ajatuksia.

Olen pakomatkalla. Määränpäänä pois. Liikunko minä vai liikkuuko viereinen juna. Paniikkikohtauksen, romahduksen raskas varjo painaa silmiäni kiinni. Kohta turvassa.

Epämääräiset suhteet, epämääräiset työajat, epämääräinen ruokavalio, huonot nukkumistavat ja huonot tavat kaiken kaikkiaan olen taas täysin unohtanut mikä minulle on hyväksi. En kai sitä koskaan tiennytkään. Ja nyt taas lähdin.

Tuttu auto tyhällä juna-asemalla. Tuttu tuoksu. Tutut kädet ympärillä. Anteeks että tuun tänne aina vasta tällä hetkellä. Ihan rikkinäisenä. "Meillä on laastareita".

Keittiössä hämärä valo, minulle tehty vaaleanpunaista iltapalaa. Tytär ei ole vieläkään oikeen varma olenko aikuinen vai lapsi.

Istun alas. Poimin jugurtin seasta mustikoita. Ajattelen, miten on hyvä, että näitä tässä on, hyviä ihania ihmisiä. Ja minä itsekkäästi hajottamassa itseäni.

Ryömin turvallisiin vieraslakanoihin. Perheenjäsenlakanoihin.

Aamulla herään, tokkurassa. Nukkuneena. Lakanassa tahmainen karkki, jäänyt varmaan eilisillan leikeistä. Toinen on tarttunut paitaan. Laitan paidanhelmasta karkin suuhun ja sen makea liiskautunut maku tuntuu turvapaikalta.

Päivät täyttyvät nauruista, itkuista, liiskaantuneista karkeista, saunasta, jätskistä paidalla, ymmärryksestä, kuuntelusta, äänekkäistä illallisista, jossa lapset leikkivät iso- ja pikkusiskoa. Yksi sanoo ujosti: "sää oot mun." Ai mikä? sun kummitäti. "Nii...sää oot mun." Ja omat ääriviivat piirtyvät hiukan vahvemmin.

Noilla tollanen elämä. Ja voin ihan hyvin olla osana sitä. Jos vain vielä löytäisin oman, mutta kuitenkin ihan osana myös tuota.

Takaisin junassa, vähän ehjempänä, olen kiitollinen.

Kiitos.

2 kommenttia:

  1. Sinulla on harvinainen kyky kirjoittaa - vähällä paljon ja ajatuksia (myös lukijalle) tuottaen.

    Jatka edelleen...
    toivoo - T<3

    VastaaPoista
  2. Löysin tänään blogisi.
    Tämä vetää hiljaiseksi. Sanat ovat usein aika vajavaisia, kun niillä haluaisi ilmaista Sinulle jotain, joka edes vähän antaisi Sinulle valoa, kannattelisi hetken eteenpäin.
    Toivon, että ajatus, jonka uskon sisältävän energiaa, saavuttaa Sinut lämmön ja rakkauden muodossa. Kaikkien näiden, tänne Sinulle kommentoivien hyvien ihmisten huoli ja välittäminen tuovat Sinulle voimaa elämääsi.
    Toivottavasti jaksat edelleen kirjoittaa blogiasi. Olet lahjakas kirjoittaja.
    <3: lla uusi lukijasi

    VastaaPoista