sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sota.

2.3. Toinen kolmatta. Ihan tavallinen päivä. Paitsi että sunnuntai. Ja paitsi että sodan uhka. Euroopassa. 

Onkohan kaikki sodat syttyneet sunnuntaina? Sunnuntaina, jolloin ei mitään muuta toivo kuin toisen kehon painoa omansa päällä. Toisen hengitystä kiinni omissa kasvoissa. Toisen sormia kietoutuneena omien ympärille.  

Toinen ihminen. Sunnuntaina, jolloin taivas on harmaa. Sunnuntaina, jolloin surumielinen musiikki kantautuu naapurista, yhden henkilön illallinen katettuna. Niin kaukana toinen ihminen ja niin lähellä toinen ihminen, ihmisrauniot rakentavat omia yksinäisiä linnoituksiaan. 

Ja silloin sodat syttyvät. Ihan varmasti. 

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että kirjoitat taas tänne. Oot usein mielessä.

    - lukija

    VastaaPoista
  2. En ole tainnut koskaan jättää merkkiä käynnistäni, mutta luen, toivon että jatkat.

    VastaaPoista
  3. Oon ehkä sanonnu tän jo kerran: Kirjota. Se helpottaa. Sä oot kamalan vahva, kun oot jaksannu tän kaiken paskan, mikä sun päälle on kaadettu, käydä läpi. Edelleen nostan lippahattuani sulle, jos ja kun tavataan. :D

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi tänään aamupäivällä ja olen lukenut sen kokonaan läpi, ensimmäisestä postauksesta tähän viimeisimpään. En voinut lopettaa, vaikka olen töissä. Kun luin postauksesi mustista banaaneista ja ostoslistasta, minun oli pakko mennä työpaikan vessaan itkemään.

    En osaa sanoa sinulle muuta kuin että olen sinusta suunnattoman ylpeä, vaikka olemmekin toisillemme täysin vieraita. En tiedä kokemastasi muuta kuin sen, mitä olet itse kirjoituksissasi kertonut, mutta olen valtavan ylpeä siitä, että olet pystynyt selviytymään ja jatkamaan. Itse en olisi kyennyt. En ainakaan usko.

    Tuntuu maailman latteimmalta toivottaa sinulle tsemppiä ja jaksamista... Olet hieno ihminen, vahva ja sitkeä. Kunnioitan sinua todella.

    Virtuaalinen halaus täältä kaukaa, Euroopan toiselta laidalta.

    VastaaPoista
  5. Lueskellu jonkun aikaa näitä ja sun kannattais miettiä jossain vaiheessa kirjan kirjottamista. Siitä saattais olla iso terapinen hyöty. Kirjasta saattaisi löytyä lohtua monelle joka joutuu painimaan samojen asioiden kanssa. Voimia ja valoa elämään. Olet vahva ja taistelet lopulta tiesi voittoon.

    -V

    VastaaPoista
  6. Hei! Löysin blogisi joku aika sitten, ja luin sen yhdeltä istumalta alusta loppuun. Haluan vain sanoa että olet äärimmäisen vahva ihminen, ja rohkea kun uskallat kirjoittaa tällaista blogia. Kirjoitat sitäpaitsi äärimmäisen kauniisti. Paljon, paljon jaksamista ja tsemppiä!

    VastaaPoista