torstai 12. joulukuuta 2013

Vaaleanpunainen.

Mun katto on vaaleanpunainen. Mun katto on vaaleanpunainen. Mun katto on vaaleanpunainen ja mun murhaaja on facebookissa. Makaan lattialla. Katse kattoon. Tietokoneen näytön särkevä valo heijastuu pöydän reunaan. Mun katto on vaaleanpunainen. Ja mun murhaaja on facebookissa. 

Voi olla että lopetan tämän. Ja voi olla että lähden. 

Voi olla että jään. En osaa nyt sanoa. En osaa. 

Mun katto on vaaleanpunainen. Ja kaikki on taas turvatonta.

12 kommenttia:

  1. Tainnut olla rankka vuosi päivityksistä päätellen... Vaikka tämä voi kuulostaa laimealta niin toivon vilpittömästi sinulle voimia jatkaa! Löysin blogisi vasta n. kuukausi sitten ja se teki minuun vaikutuksen, olet hyvä kirjoittaja.
    Parempaa uuttavuotta kohti :)
    -Anttu

    VastaaPoista
  2. Voi....elä pelkää,ole turvallisin mielin.Toivon valoa ja iloa elämääsi ja paljon rakkautta ja halauksia.Hyvää Joulun odotusta.Lämpimästi toivottelee yksi mummeli ja kisu.

    VastaaPoista
  3. Mikä maailmassa on vikana? Miksi maailma on tällainen. En ymmärrä. Että miksi elämä on niin vaikeaa. Miksi ihmiset ovat niin sekaisin.

    No, eipä auta. Täytyy yrittää ajatella hyviä asioita. Yrittää vain. Miten ihmiset uskaltavat esimerkiksi tehdä tänne lisää ihmisiä kärsimään?

    Anteeksi sekavasta kirjoituksesta. Mulla on vaan niin paha mieli. Ikävää sinulle siitä kertoa, mutta en vain voi kuin ihmetellä. Useimmat ihmiset kuitenkin vain pitävät kulisseja yllä, ei heille voi puhua.

    Kaikkea hyvää sinulle. Sitä toivoisin kaikille.
    En tiedä mitä muuta kirjoittaisin. Kun, että kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  4. Eksyin tai siis löysin blogiisi tänään, luin sen heti kokonaan. Lähetän kaikki löytämäni lämpimät ajatukset sinulle. Näillä teksteillä on merkitystä hienosti sanoitetun ajattelusi ja havaintojesi takia.

    Voimia ja valoa elämääsi, Kaisa K

    VastaaPoista
  5. Vierellä kulkijana haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää Uuteen Vuoteen!
    Täytyy vaan luottaa, että elämä kantaa ja hyvyys voittaa.
    Lämpimiä ajatuksia lähettää
    - T <3

    VastaaPoista
  6. Olet uskomattoman fiksu ja vahva! Luin kaikki kirjoituksesi tänään yhtäsoittoa, niin kuin moni muukin kommentoija on kertonut tehneensä, sinulla on upea kirjoittamisen taito. Elämäntarinasi on raaka, mutta teksteistäsi huokuu selviytyminen ja toivo. Upea juttu, että olet kirjoittanut ja jakanut ajatuksiasi, sain paljon voimia ja perspektiiviä selviytyä omista kipupisteistä. Toivon niin paljon hyvää elämäsi varrelle, ettei sanat riitä kertomaan. Jään takuuvarmasti seuraamaan blogiasi. -Nika

    VastaaPoista
  7. En osaa muuta sanoa, kuin toivottaa voimia ja rohkeutta, ja kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  8. On aivan turha toivottaa jaksuhaleja tai jauhaa mitään muutakaan paskaa. Luin koko blogisi, sen mitä kyyneliltäni näin. En voi ymmärtää viimeisimpiä käänteitä, kuten ei varmaan kukaan muukaan. Toivon että kuulen sinun olevan turvassa.

    VastaaPoista
  9. Luin kolme päivää sitten blogisi kerta istumalta, ennen kuin huomasin olin viimeisessä postauksessasi. Itkin, paljon. Kolme päivää vierähti ja huomasin että käyt vähän väliä mielessäni, ajattelin kirjoituksiasi koulussa, ratikassa ja nukkumaan mennessäni. Ajattelin että jos jokin asia on vaikuttanut minuun näin paljon, kuin sinun kirjoituksesi vaikutti, on minun tultava se tänne sinulle kertomaan. Kirjoitat kauniisti, mutta tulin oikeastaan kirjoittamaan kuinka sinua ihailen, vaikutat päättäväiseltä, ja voimakkaalta nuorelta naiselta.
    Kohtalosi on surullinen, ja se saa minut sanattomaksi. Mutta se miten olet luovinut itsesi näin pitkälle elämässä on hämmästeltävää ja upeata. Toivon sinulle kaikkea hyvää, rohkeutta ja parempia aikoja.

    VastaaPoista
  10. Kuten moni muukin kommenttien perusteella on tehnyt, luin blogisi kerta istumalta läpi. Osaat kirjoittaa, oikeastaan sinulla on ihan mieltön taito siihen. Pysäyttävää, järkyttävää ja ennen kaikkea sydäntäsärkevää. Minulta löytyy menneisyydestä myös menetys. Ja se hetki, kun muutaman vuoden jälkeen tapahtuneesta murhaaja palasi Facebookiin... ei löydy sanoja kuvaamaan sitä järkytystä. Niin elämä vaan jatkuu murhaajallakin, vaikka se tuntuu kuinka epäoikeudenmukaiselta ja väärältä minusta.

    Paljon voimia sinulle, en pysty edes kuvittelemaan minkälaista taakkaa kannat mukanasi joka päivä. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, vaikka edes omaksi "iloksi", osaat jäsennellä ajatuksia niin hyvin kirjoittamalla, että uskon siitä tulevan sinulle edes jonkinlaista lohtua. Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  11. Olen täällä vielä. Ja luen tätä joskus. Älä pelkää.

    VastaaPoista