keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

"Asioilla on tapana järjestyä"

Niin sanotaan. Sanotaan usein. Sanotaan kun sunnuntaiahdistus. Sanotaan kun läheiset kuolee. Sanotaan kun rahat loppu. Sanotaan kun myöhästytään bussista. Hoen sitä itselleni aamulla kun en pysty nousemaan sängystä. Yksinyksinyksin.

Istuin eilen ystävän kanssa kahvilla. Kerroin: olen hakenut töitä. Ensi syksyksi. En saanut. Ei siinä mitään. Asioilla on tapana järjestyä. Menin kotiin. Harjoittelin tekemään aasialaista nuudeliruokaa ja koko pieni asunto täyttyi kalakastikkeen hajusta. Olisipa joku ollut siinä vieressä, sanomassa vaikka edes hyi helvetti. 

Yöllä tein taas irrationaalisia lähtösuunnitelmia. Ensin Berliini, sitten New York. Mihin voisin lähteä? Pakoon tätä, imemään jotain muuta, vieraassa maassa, väärässä metrossa, epätietoisuuden keskellä, miten silloin tuntuu olevan niin kotona. Niin kotona. Niin turvassa siltä että ei tarvi miettiä mitään mitään työtä, parisuhdetta, vuokranmaksua, yksinäisyyttä. Eksyksissä on aina yksin. Se on ihan ok.

Ja aamulla palaan taas siihen mantraan: yksin ja asioilla on tapana järjestyä. Vaan jotenkin yön unien seasta on noussut yksi kirkas ajatus. Todellakin, hain töitä, ensi syksylle. En-si syksylle. Olenko vahingossa unohtanut pelätä, uskaltanut suunnitella? Luottaa. Hitto. Jos asun tässä samassa maassa, samassa asunnossa yli vuoden päivät. Jos sen teen. Pidän juhlat. 

Asioilla on.