lauantai 9. maaliskuuta 2013

Farkut hameeseen.

Vaihdan vaatteita kolmatta kertaa.  Tuskissani. Haluan vieläkin tehdä niin paljon vaikutuksen. Vaikka varmasti kaikki on jo menetetty. Valmiiksi. Mutta vaihdan silti vielä hameen takaisin farkkuihin. Ettei se näyttäisi että yritän liikaa. 

Uuden ihmisen löytäminen. Ymmärtäminen. Ilon jakaminen. Kauhun jakaminen. Äänekkyyden sietäminen. Sotkun selittäminen. Selostan arvet päin näköä. Ennen kun hän ehtii edes kysyä. Tuossa ja tuossa. Ja hän on hiljaa. Katsoo silmistäni ohi. Mutta haluaa kuitenkin nähdä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. 

Ja minä paniikissa vaihdan farkut hameeseen. Ja hameen farkkuihin. Avaan tukan. Sidon takaisin letille. Ja jännitän näkemistä. Ja sitä milloin hän tajuaa lähteä. 

5 kommenttia:

  1. Mun Vaimo änki väkiste mun matkaa reilu kolkytä vuotta sitte, eikä oo vielkää älynny lähtee takas kotii. Hän on yhä samalla reissulla. Toivon että sulle kävis yhtä hyvä onni. :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava postaus. Luot tunnelman niin aidoksi, että näen tilanteen edessäni.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, että olet 'Elossa'. Minä aloin jo huolestua, enkä uskaltanut enää avata sivua, koska pelkäsin, ettei mitään tekstiä olisikaan.

    Vaihda vaikka verkkarit hameen tilalle! Kunhan olet oma, rehellinen itsesi. :)
    Tsemppia! '..jos mun pokka pettää, on se hän...'
    <3
    t. Sanna

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti hän on tajunnut jäädä kevätauringon antaessa sinulle lisää voimia ja rohkeutta.

    VastaaPoista
  5. hei! löysin vasta blogisi, ja haluan vain toivottaa sinulle kaikkea hyvää :) toivottavasti treffit onnistui ja löydät vierellesi uuden ihmisen :) ps. kirjoitat niin kauniisti! toivon että kirjoittaisit kirjan. joko omasta kokemuksestasi tai jostain muusta, ihan saman, kunhan kirjoitat jotain! olet niin lahjakas :) terveisin. Hanne

    VastaaPoista