keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Elossa.

...Ollaan. Hukassa. Jälleen. Kirjoittaisinpa kirjaa, mutta enemmän pyörin epävarmuuden tunteessa, ja en kirjoita yhtään mitää. Että oliko minusta mihinkään. Hengittelen. Opettelen olemaan ihmisen kanssa. Ja etsin. Miksi vertaistukea on niin vaikea löytää? Yhteen ryhmään hain, mutta sanoivat, että en oikein sovellu. Ymmärrän kyllä, liikaa liikkuvia osia. Se oli enemmän muuten läheisensä menettäneille. Tekisi mieli perustaa oma. 

En osaa sanoa mitään järkevää. Muuta kun että palaan toivottavasti pian paremmin. Järkevimmillä sanoilla.

Kiitos kärsivällisyydestä ja ihanista kommenteista, vaikka olenkin ollut kadoksissa.

4 kommenttia:

  1. Ei sitä aina jaksa, mut mukavaa oli taas kuulla susta!

    VastaaPoista
  2. Hei,

    huomasin tällaisen, ja ajattelin, että löytäisitköhän täältä sopivaa vertaistukea?

    "Henkirikoksen uhrien läheiset.
    Henkilöt jotka ovat menettäneet läheisensä henkirikoksen kautta."

    http://www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat/traumaattisen_menetyksen_kokeneet

    Voimia sinulle.
    -A

    VastaaPoista
  3. Perusta se oma tukiryhmä, sinulla on paljon annettavaa ja varmasti saatavaakin

    VastaaPoista