maanantai 29. lokakuuta 2012

Koti.

Katselen tuulen nostamia lehtiä. Asun kuudennessa kerroksessa, puiden yläpuolella. Kattojen päällä on valkoinen huurre ja lehdet pyörivät ilmassa. Ja minä olen yksin. Ja juon teetä. Olen sytyttänyt kynttilän. Syön suklaata. Jalassa villasukat. Kaikki imelän ihanat jutut. Ja ne tuntuu ihanilta. Minulla on koti.

Kaikellaisten typeryyksien kautta, vielä muutaman virheen lisää tehneenä. Yritän hengittää tasaisesti. Puhtaan kodin, maalattujen seinien tuoksua. Sisko kävi kylässä. Paniikkikohtaukset kävivät kylässä. Tänäänkin on jo pari kertaa itketty tyyny kyyneliin. Uuden terapian aloitus alkaa muutaman kuukauden jonotuksella. Mutta minulla on koti.

Joulu on kohta ovella. Yksin. Joulukalenterin ostamisesta käytiin illalla puhelimessa keskustelua siskon kanssa. 

Nyt voisi olla jo aika.

3 kommenttia:

  1. Onnea kotiin, tsemppiä elämään!

    VastaaPoista
  2. Sun blogi ja tarina on todella koskettava. Saa ajattelemaan omaa elämää ja muistaa arvostaa asioita, jotka arjen keskellä joskus unohtuvat! Sinä olet selviytyjä sanan kaikessa tarkoituksessa. Toivon paljon onnea elämääsi!

    VastaaPoista
  3. Onni on oma koti. Toivottavasti elämä alkais nyt hymyileen sulle. Voit sanoo ympärillä olijoilles, et oon valmis ottamaan vastaan sen hyvän mitä teillä on mulle tarjota. Sano se, tänää, ennenku meet nukkuun. :)

    VastaaPoista