tiistai 10. heinäkuuta 2012

Katoamispiste.


Avaan pitkästä aikaa kuolleen tytön päiväkirjan. Enkä olekaan nyt niin kuollut. Mutta tuntuu että ei ole paljoa sanottavaa elämästä.  Sitä on kauhean vaikea elää, sen tiedän. 

Joskus on helpompaa jäädä sänkyyn ja avata tietokone. Viettää tunteja typeryydessä. Olla melkein liikkumaton. Katoamispisteessä. Jääkaappi pitää kummallisia ääniä, enkä osaa enää nukkua ilman korvatulppia. Joskus tuntuu että en osaa enää nukkua ilman unilääkkeitäkään. Kauhu tulvahtaa välillä pintaan: mitä jos en herää, mitä jos jotain. Mutta tyhjyydessä ei ole välillä edes pelkoa. En tiedä kumpi on parempi, pelko vai tyhjyys.

Ja välillä taas se on niin helppoa. Aamulla herätä, keittää kahvit, valita minkä mekon laittaa päälle, huulikiiltoa huulille, lähteä ulos puistoon, kirjastoon, elokuviin, ostaa toinen mekko. Sellaisina päivinä illalla nukahdan, niin kuin se olisi maailman yksinkertaisin asia.

Yksinolemisen taito, miten ihmiset osaavat? Yläkerrassa joku siirtelee huonekaluja, jääkaappi rutisee. Muuten maailma minulle on tyhjä. Joinain päivinä maailma on taas niin täynnä. Niin täynnä minua ja iloa ja elämää ja elämistä. Kesäpöly iholla ja kuplivat juomat laukussa. Nauru käsi kädessä ystävien kanssa. Hiipivä ahdistus: en haluaisi että tämä päivä olisi koskaan poissa. Minä olen. Merkitsen tässä hetkessä jollekin jotain.

Kunnes seuraavana aamuna herään yksin. Ja toiset ovat toisaalla. Kiinni omissa elämissään. Vanhempien luona kylässä. Käyvät muiden kanssa kahvilla. ”Poikaystävä on ostanut kukkia, me mennään ulos syömään, soitellaan joskus toiste.” 

Silloin yöllä laitan taas korvatulpat. Huuhtelen karvaan maun suusta vedellä.  Voisinko soittaa jollekin: ota minut viereesi, pidä kiinni kun nukahdan. Ilman korvatulppia, ilman nukahduslääkkeitä. Ilman että olisin jotain velkaa. Pyyteettömästi. Asettelen tyynyt ympärilleni suojamuuriksi ja toivon että aamulla olisi taas parempi. Että minulla olisi taas jotain sanottavaa elämästä.

Etten katoaisi.

7 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjotettu.
    Kyllä yksin elely olis mulle likimain mahdotonta. Oliskohan sulla jotenki mahdollista saaha kaveri kanssas asumaan.

    Enemmän hyviä päiviä sulle toivottelen!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat hyvin. Oon jonkun aikaa lukenut jo sun blogia.. vaikka mulle ei ole käynyt mitään niin pahaa mitä sä olet kokenut silti huomaan, että sun kirjoituksissa on paljon samaa kuin omissa. Varsinkin tämä.

    Itse miettii, että miksi pitää olla olemassa sen takia ettei niihin muihin satu, kun ei ne muutkaan elä mua varten niillä on se oma joku, oma perhe, oma lapsi. Ei ne tee ratkaisuja perustuen siihen, että mulla olisi hyvä olla. Miksi sitten mun pitäisi ajatella niitä?

    Voimia!

    VastaaPoista
  3. Rukoilen, että saisit elämääsi toivon ja tulevaisuuden. Naurua, laulua, välillä elämä on, kuin veteen piirretty viiva. Joku sanonta sanoo, että on jaksettava vaeltaa yön läpi,jos haluaa nähdä aurinkonnousun.
    Toivon, että saat kirjoittajan lahjasi vielä paremmin suuren yleisön tietoon, minä mielelläni lukisin paljon enemmänkin tekstiäsi. Mutta kiitos tästä, minkä olet jaksanut jakaa.

    VastaaPoista
  4. Luin blogisi yhdeltä istumalta. Jäin koukkuun ja menin sanattomaksi. Silti haluaisin sanoa sinulle jotain...
    Jokainen ajatuksemme luo elämäämme. Rakasta niin löydät rakkautta, iloitse niin löydät iloa.

    VastaaPoista
  5. Mulla oli sama dilemma jääkaapin ja ahdistuksen kanssa, ilman korvatulppia en nukkunut. Oli hirveetä kunnes rakastuin. Se auttoi ja ymmärsin että ongelma ei ikinä ollut jääkaappi vaan lämmön ja läheisyyden kaipuu. Rakastamalla toista ihmistä muistin myös rakastaa itseäni. Nykyään asun yksin uuden jääkaapin kanssa mutta nukun ilman korvatulppia. Tämän takana pitkä sisäinen taistelu ja monet ylä ja alamäet. Matka jatkuu ja olen varma että sinussa on voimia jotka vievät sinua eteenpäin ja että tulet kohtaamaan hyviä ihmisiä jotka rakastavat sua.

    Bon voyage!

    VastaaPoista
  6. Mulla oli sama dilemma jääkaapin ja ahdistuksen kanssa, ilman korvatulppia en nukkunut. Oli hirveetä kunnes rakastuin. Se auttoi ja ymmärsin että ongelma ei ikinä ollut jääkaappi vaan lämmön ja läheisyyden kaipuu. Rakastamalla toista ihmistä muistin myös rakastaa itseäni. Nykyään asun yksin uuden jääkaapin kanssa mutta nukun ilman korvatulppia. Tämän takana pitkä sisäinen taistelu ja monet ylä ja alamäet. Matka jatkuu ja olen varma että sinussa on voimia jotka vievät sinua eteenpäin ja että tulet kohtaamaan hyviä ihmisiä jotka rakastavat sua.

    Bon voyage!

    VastaaPoista
  7. Huh. Nämä tekstit kuulostaa jo pelottavan paljon minun jokapäiväisiltä ajatuksilta ja tunteilta.
    Kirjoitat upeasti.

    VastaaPoista