keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vähän valmiimpi.

Kentältä ostan salmiakkia ja hyppään taksiin. Tutut äänet kantautuvat radiosta, tutut puut, tuttu koski. Perillä pujahdan nopeasti mekkoon, sujautan kengät jalkaan, kiinnitän niiden nilkkaremmit, viiden minuutin kampaus. Mansikka suuhun.

 Publiikissa kuiskaan takana oleville: "Ootteks tekin ihan nousuhumalassa?" Hiljaisia hymähdyksiä. Nousen yleisöstä ja käyn nopeasti pissalla.

Lavalla halaan professoria. Vihdoinkin vähän eteenpäin. Vihdoinkin jotain. Olen jotain.

 Juon kuohuviiniä. Nauran. Halaan ystäviä. Juon lisää. Juomme eri paikoissa. Humallumme onnellisena tupakkapaikalla.

Aamulla herään ystävän ja traktorin välistä. Mietin hetken onko tämä säälittävää,
 Mutta sitten päätän että hyvä. Tämä on hyvä. Elämä on hyvä. Ennen en olisi uskaltanut. Ja nyt luoja ties missä uskallan. Nauran. Sytytän tupakan. Ja päätän että elämä on ihan hyvä.

5 kommenttia:

  1. Rakas ystävä,
    onnea valmistumisesta!
    Sinussa on jotain ihmeellisen suurta, voimakasta - sisälläsi kaunis, ihmeellinen maailma, johon olet uskaltanut sukeltaa. Monet eivät uskalla tai edes tiedä sen olemassaoloa.
    Olet hyvällä matkalla...
    Aurinkoista kesää!
    - T<3

    VastaaPoista
  2. Lämpimät Onnittelut valmistumisesi johdosta!!

    VastaaPoista
  3. Oh, ihana postaus! Paljon onnea valmistumisesi johdosta!!

    VastaaPoista