tiistai 17. huhtikuuta 2012

Vastavirtaan

Yhtä äkkiä kaikki jää onkin poissa. Ollut jo vähän aikaa. Ja sillalla vastaan kävelee mies jolla neonoranssi pipo, se särkee silmiä. Ja joutsenet uivat vastavirtaan, yksi joutsenista on melkein musta. Minä mietin miten aika menikin niin nopeaan ja nyt ollaankin jo kohta taas siinä hetkessä. Ja kaikki paha olo tulee oksennuksena ylös koulun vessassa. Huuhtelen kasvot, mutta se nousee uudestaan kurkkuun. Enkä keksi taas yhtäkään syytä elämälle. Ja haluan taas lähteä mutta en yhtään tiedä minne ja missä osaisin olla. Ja missä en sotkisi paikkoja oksennuksella ja pahalla ololla. Edessä maisema johon olen jo tottunut. Ja haluaisin taas lähteä. Yritän ja epäonnistun ja olen pahoillani. Ja sotkeudun lisää omaan sotkuuni. Yritän ottaa ihmisiä käsistä kiinni. Ja niiden käsiin jää minun likaiset jäljet. Ja minä sotkeudun lisää. Yritän taas elää tätä elämää. Ja kaikki tuntuu liikaa ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Enkä löydä itsestäni enään yhtään hyvää kohtaa.  

12 kommenttia:

  1. Hyvä ystävä,
    ota kädestäni kiinni - otteeni pitää.
    Sinun likaiset jäljet käsissäni ovat merkki olemassaolostasi.
    Olet tärkeä!

    Halaus
    - T:ltä <3

    VastaaPoista
  2. Ompas sulla huono mieli. Käppäile metikössä, jos se helpottas. :)

    VastaaPoista
  3. Hei, sä et ole yksin, likainen käsi toisessa likaisessa ei mukamas tunnu missään, mutta ne antavat voimaa toinen toiselleen!

    VastaaPoista
  4. Kaikilla meillä on likaiset kädet. toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Tärkeintä on että niitä likaisia jälkiä on käsissä, koska siitä tietää että on joku. joku joka seisoo siinä vieressä ja pitää kädestä tiukasti.
    Rohkeutta ja uskoa, toivon että löydät sitä. Täältä saat sylillisen positiivista voimaa, ehkä se ei auta, mutta joskus vaan tietokin auttaa että joku jossain ajattelee.
    Olet selvinnyt jo näin kauan, selviät varmasti. Ihan varmasti.

    VastaaPoista
  5. Täältäkin ojennan pari kättä, keventääkseni edes vähän raskasta taakkaasi. Luota kaikkiin näihin ojennettuihin käsiin.
    Mitä sitten, vaikka kätesi ovat likaiset? Kyllä me sen kestämme, älä sellaista murehdi. Ime voimaa meidän voimastamme. Tsemppiä! Sinä et ole yksin.

    VastaaPoista
  6. Sinun käsien lika ei ole itsesi sotkemaa. Se on osaltasi viatonta, puhdasta. Uskon, että ne kädet mihin tartut kiinni, haluavat kantaa niitä likaisia tahroja mukanaan. Ettei se kaikki olisi sinun harteillasi. Silloin kun tuntuu ettei päivä vaihdu toiseen ja maailma sumenee synkäksi. Voit muistaa, että meistä lukijoista varmasti moni haluisi helpottaa oloasi ja olisi valmis kantamaan taakkaasi hetken puolestasi.
    Voimarutistus sinulle!

    VastaaPoista
  7. Hei, löysin eilen blogisi ja luin saman tien kaikki kirjoituksesi. Ne ovat koskettavia ja samlla käsittämättömiä ymmärtää.
    Kiitos, että jaat tarinaasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet uskomattoman rohkea! ja varmasti autat muita, jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista.

    T: M

    VastaaPoista
  8. Hetki kerrallaan. Sinä päätät. Itse. Ei kukaan muu. Voimia <3

    VastaaPoista
  9. Sattuma johdatti tänne. Blogi imaisi mukaansa ja elämäsi kosketti syvältä. Toivon sinulle oikein paljon voimia.

    VastaaPoista
  10. On vaikea löytää sanoja, jotka toisivat voimaa, lohduttaisivat, valaisivat uskoa tulevaan... Sanat jäävät tyhjiksi, haihtuvat ilmaan ja unohtuvat. Mutta kuitenkin ne kätkevät sisälleen vilpittömän toiveen, toivotuksen, ajatuksen: lämpöä, valoa, uskoa, kaikkea sellaista, mikä auttaa taas jaksamaan, edes pienen hetken.
    Kaiken keskellä, epätoivon otteessa, tahdon kertoa, että sinä olet hyvä, rohkea, urhea, täynnä elämää. Voimia ja lämpöisiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  11. "Onneksi on aamut" ja sinulla sanat.

    VastaaPoista