tiistai 17. huhtikuuta 2012

Vastavirtaan

Yhtä äkkiä kaikki jää onkin poissa. Ollut jo vähän aikaa. Ja sillalla vastaan kävelee mies jolla neonoranssi pipo, se särkee silmiä. Ja joutsenet uivat vastavirtaan, yksi joutsenista on melkein musta. Minä mietin miten aika menikin niin nopeaan ja nyt ollaankin jo kohta taas siinä hetkessä. Ja kaikki paha olo tulee oksennuksena ylös koulun vessassa. Huuhtelen kasvot, mutta se nousee uudestaan kurkkuun. Enkä keksi taas yhtäkään syytä elämälle. Ja haluan taas lähteä mutta en yhtään tiedä minne ja missä osaisin olla. Ja missä en sotkisi paikkoja oksennuksella ja pahalla ololla. Edessä maisema johon olen jo tottunut. Ja haluaisin taas lähteä. Yritän ja epäonnistun ja olen pahoillani. Ja sotkeudun lisää omaan sotkuuni. Yritän ottaa ihmisiä käsistä kiinni. Ja niiden käsiin jää minun likaiset jäljet. Ja minä sotkeudun lisää. Yritän taas elää tätä elämää. Ja kaikki tuntuu liikaa ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Enkä löydä itsestäni enään yhtään hyvää kohtaa.  

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kaksi vuotta blogia. Kiitos kaikille lukijoille. Kiitos siitä että siellä jossain joskus joku lukee, joskus joku kommentoi, joskus joku ajattelee. Toisiamme. Pidetään huolta.

Taas uusi aamu. Uusi maitotölkki auki, uusi kahvintuoksu levittäytyy huoneeseen. Uusi viesti kännykässä. Ja minulla tänään taas uusi ajatus huomisesta: ehkä keskitynkin vaan kirjoittamiseen. Ja elämiseen. Elämisestä kirjoittamiseen. Nauruun pikkusiskon kanssa. Kummitytön hymyyn. Juuri oikean sanan löytämiseen. Ehkä. En tiedä. En tiedä vielä mitä haluan, tänään.
Ystävien kanssa kävelemme kadulla, niin huolettomana huomisesta. Näiden auringonsäteiden ajan olen täysin olemassa. Kokonainen. Ja elossa. 
Illalla yhden-hengen-kotona pilkon omenan pieniksi paloiksi, pistän yksi kerrallaan suuhun. Vedän lämpimät sukat jalkaan. Soitan tärkeille suomeen. Suljen sälekaihtimet. Vä-räh-tä-mät-tä. Vedän pesusta tulleen karhean peiton olkapäille, kiepautan varpaat piiloon. Ja keskityn. Ja tiedän että nyt tulee uni. Ja ei se ole niin vaarallista mihin tässä elämässä päätyy. Koska kuitenkin aina ne tulee: uudet aamut.