tiistai 7. helmikuuta 2012

Riittää.

Se tuntuu hyvältä. Että uskoni turvallisuuteen on palannut. Ajatukset kotipihan leikkimökistä. Kädessä sammaleesta tehty leipä ja ikkunassa mansikkakankaiset verhot. Kukaan ei voi satuttaa. 

Luotan onnellisena ihmisiin. Hyppään aamuyön metroon vieraassa kaupungissa. Kävelen päättäväisesti kadulla, vaikka olen hiukan eksyksissä. Itsevarmana... ei, se on liian paljon sanottu. Mutta että kävelen, yksin. Se on tarpeeksi.

Turvallisuus takaisin minussa. Vaan rakkaus menetetty. Ehkä se on sen hinta. Että toiseen jaksaa uskoa, on luovuttava toisesta. Tuntuu, että tulen olemaan aina yksin. Luulen niin. Sotkuisen elämän varjopuoli. Ehkä en osaa koskaan asettua. Ehkä en mene ikinä siihen muottiin. Sovi jonkun syliin, juuri täydellisesti.

Mutta että turvassa. Se riittää nyt minulle.

6 kommenttia:

  1. Hyvä että riittää, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.
    Sulle on haaste mun plokissa, jos haluut...

    VastaaPoista
  2. Hyvä ystävä,
    olet astunut ison askeleen eteenpäin.
    Ja se rakkaus - se tulee, usko vain. Kun on sen aika.
    Nauti elämästäsi!
    Sinuun uskoen
    - T <3

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Onnellinen sinun puolestasi, askel askeleelta parempaan suuntaan. Kyllä se rakkauskin tulee aikanaan, aivan varmasti.

    VastaaPoista
  5. ma liberte contre la tienne = vapauteni sinun vapauttasi vastaan ( tämä lause on antanut minulle paljon miettimistä, jotain perää siinä on silloin kun joutuu tekemään elämää suurempia päätöksiä ja kyllä se on kantanut, usko pois)

    VastaaPoista
  6. Lämmin ajatus sinulle. Se rakkaus on sellainen kujeilija, että yhtenä päivänä se oikea tulee vastaan ja kaikki on kohdallaan. Kaikkea hyvää sinulle ja rohkeutta jatkaa elämässä eteen päin.

    VastaaPoista