sunnuntai 8. tammikuuta 2012

tyttö.

Surullinen tyttö. Istuu minua vastapäätä. Ulkona sataa räntää. Kyyneleet jättävät jälkiä vihreälle talvitakille. Hänen sormensa kieputtavat takin hupun narua. Se kiristyy. Ja tyttö itkee. Itkee suuria kyyneleitä. Niissä kyynelissä oma pienuus ja maailman tuska. Siskon suru ja itsekäs yksinäisyys. Tyttö unohtaa ja muistaa elämän samaan aikaan. Tyttö matkustaa oman pysäkkinsä ohi. Tyttö ei huomaa, että hänen pitäisi luovuttaa istuin vanhalle tädille. Ei huomaa koska niin intensiivisesti tuijottaa tyttöä. Vastapäätä olevaa, peilikuvaansa ikkunasta. 

7 kommenttia:

  1. Koskettavaa - ja kaunista...

    Lämmin halaus tähän vuoteen
    T:ltä <3

    VastaaPoista
  2. Rekallinen sielua parantavaa voimaa <3

    VastaaPoista
  3. Kyyneleitä tuntuu tässä maailmassa todellakin riittävän, eivät ne ikinä tunnu loppuvan.
    Voimahalaus!

    VastaaPoista
  4. Moikka. Hieno nähdä, että kirjottelet edelleen, vaikka vuodet vaihtuu. Kohta jo kaks vuotta, ajattele. Lueskelin tossa pienen tauon jälkeen taas noita sun aiempia tekstejä, ja kyl sen huomaa, että oot menny huimasti eteenpäin. Oikeesti.

    Kyl sä vielä opit jäämään sillä oikeella pysäkillä pois, oon siitä ihan varma. Ja jos aina välillä jäätkin väärällä, ni mitä sitten? Kyl niitä pysäkkejään muutkin välillä missailee.

    Uskon suhun. Voimia.

    -salanörtti-

    VastaaPoista
  5. Luin blogisi kerralla läpi. En tiedä mitä kommenttia kirjoittaisin, olen tälläisissa huono(siis kommenteissa). Ehkä aina ei tarvitse suuria sanoja. Halusin vain jättää puumerkkini, että luen blogiasi.

    -Emilija-

    VastaaPoista
  6. Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle. Paljon muuta en tähän osaa kirjoittaa, sillä kaiken lukemani jälkeen olen lähes sanaton. Et ole yksin.

    -T.V.

    VastaaPoista
  7. Lukukuittaus täältäkin. Toivon sinulle paljon hyviä asioita vuoteen 2012.

    VastaaPoista