tiistai 31. tammikuuta 2012

Muualle.

"Eipä kestä. Eipä kestä." Ojennan virkailijalle paperit. Nyökyttelen kuin vieteriukko, kala kuivalla maalla, lippujonossa. Ja terminaalin ikävä lattia vaihtuu pian kokolattiamatoksi. 

Kerran jouluaamuyön pimeänä hetkenä katsoin ikkunasta ulos ja luulin näkeväni hänet. Seisomassa lasin toisella puolella. Katsellen meitä elämässä elämää eteenpäin. Leikkimässä. Ja nyt kultaiset kaiteet ja kokolattiamattojen ikitahrat saattelemassa minua taas uuteen leikkiin. 

Täällä minä olen. Ja ikkunasta näkyy 30 ikkunaa. Pihalla seisoo yksinäinen pyörä. Joku juoksee metrolle päin. Pimeää, mutta jotenkin kuitenkin hyvä olla. Ainahan ajattelin, että jos jotain, niin muutan tänne. Olkoon tämä kokeilu. Varmuudenvuoksi. Vaikka melkein jo uskallan uskoa, että ehkä mitään pahaa ei enää koskaan tapahdu. Että jos pakeminen loppuukin tähän.

Melkein.

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti loppuis, oikeesti, nyt, heti.

    VastaaPoista
  2. Mihin se laiva sinut vei?

    Toivon sinulle onnea ja levollisuutta. Menisi pois pelko.

    Kiitos tästä blogista. Tuntuu arvokkaalta saada lukea sitä.

    - iines

    VastaaPoista
  3. The moment you will let it go, it will happen <3 uskon että se loppuu, oikeesti. Rohkeasti lipuen eteenpäin, anna virran viedä ! Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista