lauantai 10. joulukuuta 2011

lähtö.

Kerron ystäville hymyssä suin unettomuudestani. Vakuuttelen. "Ni siis, ei mua sillei ahdista." "Siis en mä mitää itke yötä myöte." Makaan vaan sängyssä. Totta se on. Makaan vaan. Mutta se hetki ennen sitä. Siitä en kerro. Se hetki kun kaikki on hiljaista. Tyhjyys. Odotan. Odotan. Laitan musiikkia. Lujemmalle. Pakotan kyyneleet sisälle. Kuuntelen lempibiisejä. Kävelen rauhattomana niitä neliöitä. Vaihdan biisiä. Luen internetistä merkityksettömiä uutisia. Mietin, mitä mitä. Niitä surullisia soittoja: "Saanks mä tulla." Niitä kaikkien kutsujen vastaanottamisia. Ihan mihin vaan. Baariin. Jatkoille. Keikalle. Mitä vaan paitsi tyhjyys. Mitä vaan paitsi tämä epäilys, että jos en olekaan se. Se joka selviää. Joka pystyy elämään tätä elämää. Hulluuden rajamailla, kuljen unessa aamuyöstä. Kierrän kaupungin katuja. Etsien rauhallista paikkaa johon painaa pää.

16 kommenttia:

  1. Samanlaisia tuntoja ittellä alle 2-kymppisenä, mut syyt oli eri. Kyllä se oot sä kun selviät, kirjota kaikki paha ulos ittestäs.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Partapappa. Ehkä. Ja kai näitä tuntemuksia tulee tällein kolmenkympin kynnykselläkin.

    VastaaPoista
  3. Unohda pilviset päivät,
    mutta älä aurinkoisia tunteja.

    Unohda hetket ikävät,
    mutta älä hetkiä voitettuja.

    Unohda virheet joita ei voi korjata,
    mutta älä erehdysten tuomaa oppia.

    Unohda epäonni joka täytyi kohdata,
    mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia.

    Unohda päivät jotka olet ollut yksin,
    mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa.

    Unohda suunnitelmat jotka eivät toimineet,
    mutta älä koskaan unohda kantaa mielessäsi unelmaa.

    http://www.positiivarit.fi/

    VastaaPoista
  4. Oon kärsinyt unettomuudesta koko elämän. Yön tyhjyys ajaa hulluuden partaalle, ja yksinäisyys, jossa tyhjyys on kohdattava. Mutta ymmärrän sun blogin nimen niin hyvin..Onneksi on aamut <3 Sä olet se joka selviää seuraavaan aamuun. Tiedän tämän. T. E

    VastaaPoista
  5. Niitä tulee ja menee, harva rohkenee vain myöntää sen ääneen! Sinä jos kuka selviät! Minä uskon sinuun !(piirrä, maalaa , pura tuntojasi ulos. ) Onko tuo kuivaneula työ sinun tekemäsi ?Katellut sitä joka kerta, hieno !

    VastaaPoista
  6. Yritä löytää se rauhallinen paikka itsestäsi.

    Täytä se elämäsi tyhjyys vaikkapa jollakin tavoitteellisella: harjoittele maratonille, kirjoita kirja, mene kuoroon tai ilmoittaudu vapaaehtoistyöhön. Mikä ikinä sinua kiinnostaakaan. Pääasia, että ajatusten keskipiste siirtyy pois itsestä ja yksinäisyydestä, ja saat täytettä siihen tyhjyyteen.

    Jokainen voi tehdä aika paljon oman onnensa eteen. Kouristuksenomainen takertuminen toisiin aiheuttaa vain pettymyksiä.

    VastaaPoista
  7. Heippa Lappura!
    En ole kommentoinut aikoihin mitään. Seurannut olen kyllä. Oon pyöritellyt samoja asioita mielessä, epävarmuus.. Taas tuli takapakkia ja mietin että selviänkö vai sekoanko. Mä tirautan iltaisin pari kyyneltä ja loput nielen sisälleni. Mitä se hyödyttää, että yksin nyyhkin loputonta pahaa oloa. Mä mietin usein sitä, että voiko kaikesta tästä kokemasta selvitä järjissään, että eikö tää kaikki ole yhdelle ihmiselle vähän liikaa. Koska tulee se päivä että romahdan totaalisesti. Toisaalta, olenhan tähänkin asti selvinnyt, miksi en selviäisi tästä ja huomisestakin päivästä.
    Kyllä me selvitään Lappura!
    - Miia

    VastaaPoista
  8. Kukaan ei ole niin yksin, kuin hän joka yksin unettomana valvoo tuskissaan. Yksin ajatusten ja yksin unettomuuden kanssa. Kaikki sanoo, sinä selviät. Saat olla myös surkeana, itkeä ja olla voimaton, kuin märkä tiskirätti keittiön altaassa. Minäkin sanon, sinä selviät, jaksat ja nouset. Olet jo tehnyt sen, et vain ehkä vielä itse tiedä sitä. Liikunta auttaa unettomuuteen. Käy päivisin kävelyllä tai juoksemassa tunti, uskon että saat jo siitä paljon apua.
    Onneksi sinulla on tämä blogi, voit tänne kertoa sen mitä ystäville on vaikea avata. Onneksi on ystäviä. Ihmisiä jotka ovat lähellä, edes silloin, kun et koe olevasi yksinäinen ja uneton.

    -Lullu

    VastaaPoista
  9. Hyvä ystävä,
    oletko kokeillut joogaa / meditaatiota - matkaa omaan itseesi. Sieltä löydät kaiken tarvitsemasi voiman - ja rakkauden, joka on olemassaolomme pohja.
    Onhan tämä elämä ihmeellistä: en voi edes ymmärtää omaa olemmassaoloani, saati toisen.

    Toivon sinulle itsesi löytämisen iloa - ja että se kantaa!

    Voimia ja makoisia unia!
    - T <3

    VastaaPoista
  10. Mulla oli myös melkein pari vuotta aika, jolloin yöt valvoin, ja päivät olivat omituista puuroa, en saanut oikein kiinni mistään. On välillä vaikea tajuta, että sekin aika piti käydä läpi - antaa aikaa itselleen. Niin helposti tahtoo vaan mennä ja elää, kun vaihtoehtona on ottaa kaikki tarvittava aika paranemisele, uudistumiselle.

    Sillä elämä jatkuu. Välillä tuntuu että pohja putosi kokonaan pois - nyt alan jo hieman nähdä, miten tämä "uusi" elämä saattaakin olla omempi, todempi.

    Ja nukkumaan pääsemissä mulla auttoi merkittävästi akupunktio. Illalla otetuna se väsyttää kovasti, antaa rentoja endorfiinejä siinä tilanteessa kun ei itse niitä pystyisi millään terveellä tavalla hankkimaan. Suosittelen...

    VastaaPoista
  11. Ihan varmasti olet se joka elää.

    VastaaPoista
  12. Hei! En osaa oikein sanoa paljoa kirjoitusaiheesiisi liittyen nyt. Halusin kuitenkin kertoa, että olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa. Mielestäni on arvostettavaa ja hienoa, että kirjoitat.

    - m.

    VastaaPoista
  13. Hyvää Joulua sinulle,lähimmäiseni!
    Olet sydämessäni.
    - T <3

    VastaaPoista
  14. Joulu rauhaa päivä kerrallaan ! Ajatuksissani olet !

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti elämä kantaa tänäänkin...

    VastaaPoista