maanantai 14. marraskuuta 2011

Yksiö.

Nyt ymmärrän yksinäisyyden. Jokaisella hengenvedolla otan siitä tiukemmin kiinni. 


Hyväksyn.


Yllättäen kauan sitä pysty lykkäämään. Tietoa siitä, että ei ole kotia. Tajuntaa siitä tyhjyydestä. Oli niin hyvä matkustaa bussilla kaupungin laidalle, astua poikaystävän lapsuudenkodin kynnyksen yli. Vaihtaa farkut mukavampaan. Istuttaa raparpereja vieraalle maalle.

Kirpaisee, kun sen tajuaa. Epätodellinen olo totuudesta. Yksiö kaupungin sykkeessä. Yksinäinen yksiö. Voiko yksiössä leikkiä kotia? Haaveilen viikonlopun perheruokailuista. Keksin tekemistä itsenäisyyspäivänä. Odotan kutsuja joulukoteihin. Perheissä notkuvat pöydät. Paljon astioita tiskattavana.


Haluan oppia tuntemaan sen. Olla oikeasti, niin kuin asiat on. Ja katsoa omia käsiä, jotka vakaasti keittävät iltateen, kattavat pöytään voileipälautasen. Yhdelle.

Kyllä minä pystyn tähän.

8 kommenttia:

  1. Niin pystytkin. Opit nauttimaankin siitä, toivon.

    -Pöö-

    VastaaPoista
  2. Rakas ystävä.
    Pystyt - askel kerrallaan...

    Välittäen
    - T <3

    VastaaPoista
  3. Yksiö kaupungin sykkeessä oli mun eka koti kanssa, vaikka enempi se oli paikka mis nukkuu ja vaihtaa vaatteet. Yksinäistä siellä oli, en tottunu siihen koskaa. Hain sitte vaikka kapakasta yöseuraa. Aamulla oli tyhjä olo.

    Elämä opettaa, hitaasti. Toipumisee menee kauan tai viel kauemmin. Se riippuu vaan ja ainostaa itsestä, loppujenlopuks.

    Mukavampaa eloa sinne yksiöös. Tuun illalla laittaan sulle peiton hyvin.

    VastaaPoista
  4. yksin yksiössä on pahimmillaan kamalaa , pimeät illat tuntuu loputtoman pitkiltä. Sitä kysyy itseltään lupaa saako jo mennä nukkumaan vai pitäiskö ehkä syödä jotain. Nukkumaan on helpompi menna tv auki ettei oo ihan hiljaista.....mutta kun yksinäisyydestä alkaa tietyllä tavalla nauttia ja omasta kodista alkaa tulla oman näköinen on tunne mahtava!! Oma pikku koti jonne saa kutsua kavereitä kylään ja olla just niin kuin haluaa. Uskon että opit nauttimaan omasta kodista ja aina saa käyttää kavereiden koteja vaikka viikonloppuisin ja tulla viettää perhe-elämää " notkuviin " ruokapöytiin. M<3

    VastaaPoista
  5. rakastan blogiasi. Koita jaksaa.

    VastaaPoista
  6. Tee siitä yksiöstäs lämpöinen pesä, jonne tekee mieli mennä. :)

    VastaaPoista
  7. Varmasti pystyt! Aika auttaa.. joskus tosin toivoisi että se auttaisi nopeammin. Voimia sille tielle.

    VastaaPoista