perjantai 25. marraskuuta 2011

suurta.

Sytytän mahtipontisesti tupakan sisällä. Ajattelen, elämäni on suurempaa. Elämäni on suurempaa kuin tupakalta haiseva keittiön pöytäliina. Ajattelen, minä olen selviytynyt. Olen selviytyjä. Olen. 


Eilen oli viimeinen terapia. Kuusi vuotta enemmän tai vähemmän istumista, nenäliinojen taittelua erilaisilla tavoilla. Kuusi vuotta etsimistä. Mutta eksyneenä on enemmän. Kuuntelen sadetta ulkona. Katson ikkunasta lukiolaisia, kun ne hitaasti valuvat sisälle kouluun. Kuinka olinkin silloin rikkinäinen. Rikkinäisempi kuin nyt. 


Paljon menetyksiä. Enemmän rohkeutta, ajattelen. Olen nyt parempi. Yksin ja silti parempi. 


Enemmän elossa.

8 kommenttia:

  1. Nyt olet saavuttanut yhden todella suuren etapin ja siitä se jatkuu pienin askelin kohti uutta päivää, joka päivä ja sinä tiedät että selviät! <3 voimia matkallesi.

    VastaaPoista
  2. Haluaisin sanoa jotain, mutta en tiedä mitä sanoisin. Toivon sulle kaikkea hyvää, en osaa sanoin kuvata! Sinä selviät.

    Halauksin, Anna

    VastaaPoista
  3. Olet tärkeä ja rakas meille kaikille lukijoille.
    Iloitsen suuresti tästä kirjoituksesta.
    Kaikkea hyvää!
    - T<3

    VastaaPoista
  4. Nyt minua alkoi hymyilyttämään. Samalla kun on murheellinen puolestasi...
    Tiedän ja uskon että selviät. Ehkä itsekkin ajattelet nyt että selviät. Kaikki voima sinulle, rakkautta ja onnea elämääsi.

    VastaaPoista
  5. Hei hienoa, olet todella päässyt eteenpäin! Ihanan toiveikas postaus. Hyvältä tuntui tulla takaisin lukemaan askelistasi. Lopetin pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun olin lukenut takaumat, viimeisenä maaliskuisen postauksen otsikolla Kotona. Tuli liikaa pelkotiloja. Mutta kuulin, etteivät kirjoituksesi olleet sen jälkeen menneet enää pahemmiksi, joten päätin palata jossain vaiheessa. Kannatti :)

    VastaaPoista
  6. Anteeksi jos loukkaan kirjoituksellani, mutta luulen että sinä ja minä olemme käyneet samalla terapeutilla vaikean traumaattisen tapahtuman takia (joka on kuitenkin luonteeltaan erilainen). Unettomuudessasi tunnistan niin paljon samaa ja lisäksi jossain muissa oireissasi. En ole varma onko terapeuttimme ollut sama, enkä halua laittaa tähän kommenttiin mitään siitä miksi epäilen samaa terapeuttia, sillä enhän tiedä kaipaatko kommentteja tällaiselta henkilöltä. Kirjoitan itsekin blogia, se on vain salattu ja salasanan takia sillä aiheeni on arka. Ajattelin vain, joskus on vaikea löytää muita vaikean trauman kokeneita. Toisaalta ehkä he ovatkin liian lähellä omia kipukohtia ja siksi vaikeita henkilöitä.

    VastaaPoista
  7. Et tietenkään loukkaa laisinkaan! On todellakin vaikeaa löytää vaikean trauman kokeneita, siksi tämä blogi. Juuri vertaistukea kaivataan. Kiitos kun kommentoit.

    Jos "uskallat" kertoa blogisi tiedot, liittyisin mielelläni lukijaksi. (voit kertoa täällä, en julkaise niitä).

    VastaaPoista