perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kotona.

Jokin viileä osuu minua selkään. Tuntuu kuumalta. Tuntuu kummalliselta. Silmissäni sumenee sekunnin murto-osaksi. Tuuperrun maahan polvilleni. Yritän ottaa seinästä tukea. Käteni haparoivat ilmaa ja olo tuntuu raskaalta. Tapetti tuntuu polttavalta. Parketti on tahmea ja lämmin. Käännyn ympäri lattialla. Kaikki on sekavaa, hidasta, hillittyä, kaaoottista. Äidin ja Isän tuskanhuudot käytävän toisessa päässä. 

Jalkani eivät liikahdakaan ja istun hölmistyneenä huoneeni edessä lattialla. Päässä suhisee. SHHhhuuuuuuuuuuuuuSHHHHHHHH. Kuin television lumisaderuutu. Nojaan taaksepäin ja kohotan katsettani.

Aluksi näen vain tummia läikkiä kunnes huomaan, että joku seisoo suoraan edessäni. Hän pitää kaksin käsin kiinni kirveestä kohottaen sen  päänsä päälle ottaakseen vauhtia. Katson häntä, hänen silmiin. Ne ovat täynnä keskittymiskykyä. Hänen koko kehonsa on keskittynyt. Silmät mustat, katse tyhjä, tuskainen, kummallinen. Kieli keskellä suuta. Katson häntä hetken, hetki tuntuu pitkältä. Tämä lyönti, tämä on ratkaiseva lyönti. Ilma katkeaa ja tunnen tömähdyksen koko kehossani. Aavistan osuman kallossani ja jotain, kuumaa painetta käsivarsissani. Yrittäessäni torjua. Hän hätkähtää hetkeksi, hän ei ollut varautunut vastarintaan. 

5 kommenttia:

  1. Mietin hetken aikaa uskallanko jättää kommenttiani tämän juuri hetki sitten kirjoittamasi psyähdyttävän postauksen jälkeen. Pohdittuani pitkään en silti tiedä mitä kirjoittaisin.

    Tarkastelen monesti maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi enkä halua katsella kurjia uutisia tai järkyttäviä dokumentteja. Voisin ehkä kutsua tätä tapaani ummistaa silmäni suojautumiskeinokseni. Blogejakin "luen" yleensä vain kauniita kuvia selaamalla, mutta nyt olen pysähtymättä lukenut jokaisen kirjoittamasi sanan. Olet rohkea! Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Itkettää. Meinaa karata huuto. Kuin elokuvasta mutta sinun elämästäsi. Kylmät hyyt juoksevat pitkin rankaa. Toivon sinulle sydämmestäni jaksamista ja kaikkea hyvää.

    - Ella

    VastaaPoista
  3. Olet toipunut hyvin! Onnea elämääsi!

    VastaaPoista
  4. Kun painajainen muuttuu todeksi ja tosi painajaiseksi...
    Voimia ja välittämistä!
    - T <3

    VastaaPoista
  5. Hän huutaa...
    Hän karjuu...

    Hän nostaa kätensä ilmaan ja tulee harppovin askelin minua kohti.

    Pelottaa. Laitan silmät kiinni. Kyyneleet valuu silmistäni. Hän huutaa edelleen. Hän tarttuu kiinni hiuksistani. Sattuu. En pysty puhumaan. Yritän huutaa. Minusta ei lähde ääntä. Aukaisen silmät. En tiedä kumpaa pelkään enemmän. Häntä vai sitä, etten tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän nostaa minut ilmaan. Raahaa minut parvekkeelle. Työntää minua alas. Sanoo haluavansa tiputtaa minut alas asvaltille. Hän haluaa nähdä kuinka pääni murskaantuu kovaa asvalttia vasten. Katson häntä silmiin. Hän on täynnä vihaa. Uhoa. Yhtäkkiä en enää pelkää. En näe klisesti elämi viiltävän ohitseni. Hetkeen en tunne mitään. En tiedä onko se pelkoa vai mitä. Sitten tunnen sen. Kahleet avautuvat. Tiedän vain, että paluuta entiseen ei ole.

    Hän päästää irti.

    Kissani pelkää. Rauhoitan häntä.
    Aamulla pakkaan laukkuni ja muutan.

    Paluuta entiseen ei ole.

    VastaaPoista