tiistai 21. joulukuuta 2010

Väsynyt.

Olen väsynyt. Nukun aika lailla kaiken vapaa-aikani. 

Käyn traumaterapiassa, kutsun sitä paskaterapiaksi. Se on vaan käsiteltävä jossain vaiheessa. Kaikki paska. Terapeutti on omistautunut. Terapeutti on käynyt paljon traummaattisia tapahtumia läpi asiakkaiden kanssa. Terpeutti ei ole naimisissa, hän antaa minulle numeronsa, jotta voin soittaa joululomalla. Nyökkään kiitokseksi, mutta en aio häiritä häntä. Olen helpottunut paskaterapiatauosta. 

Puhun aina ajasta ennen vanhempien kuolemaa ja vanhempien kuoleman jälkeen. "...Sen jälkeen kun vanhemmat kuolivat, muutin..." "...Siitä lähtien kun vanhemmat kuolivat olen syönyt vahemmän lihaa..." "...Se oli silloin kun vanhemmat olivat elossa..." Tapahtuma on jakanut elämäni kahtia. Se määrittää elämäni ennen ja jälkeen. Nyt tämä paskaterapeutti lisää aina lauseeseen "...ja kun sinä meinasit kuolla." Okei. En halua ajatella sitä. En ole ajatellut sitä. "Sen jälkeen kun vanhempani kuolivat --" "JA sinä meinasit kuolla." hän keskeyttää. Ärsyynnyn. "... niin, sen jälkeen lopetin koulusta stressaamisen."  "Ennen kuin vanhempani kuolivat --" "Ja sinä olit kuolla." "...äh, niin siis joo, sillon ennen olin todella omistautunut urheilulle..." Keskustelu jatkuu samalla tavalla.

ÄLÄ KESKEYTÄ. Älä kerro minulle että meinasin kuolla. Joo joo, tiedän, mut en halua ajatella sitä. En halua. Se tuntuu pelottavalta. Mitä minun sitten pitäisi tehdä elämällä? Jos olen meinannut kuolla, se pitää olla jotain... ainutlaatuista. "Jos on ollut lähellä kuolemaa, on vaikea palata taas elämään elämäänsä." hän sanoo. Helvetin totta. Kun olin sairaalassa, lääkärit sanoivat, että on ihme että olen elossa. Psykiatri sanoo että olen pelastunut ihmeen kaupalla. Sairaanhoitaja sanoo, että olen sankari. Kuuntelen tätä kauhuissani. Ja piiloudun elämältä. Jos elämäni on niin suuri ihme, mitä ihmettä sillä pitää tehdä? Voinko vaan olla keskinkertaisesti pelastunut? Voinko palata siihen samaan tavalliseen, ei niin ihmeelliseen elämään? Stressata tenteistä ja reisien paksuudesta. Hautaudun äidin ja isän kuolemaan. On niin helppo käyttää tekosyynä: "Ei mun tarvi olla hyvä koulussa koska äiti ja isä on tapettu." "Ei mun tarvi käydä lenkillä koska mulla ei oo äitiä ja isää." 

Helppo tapa vältellä elämistä. 

"Mä oon niin väsyny, voidaaks me lopettaa?" "Tottakai sä oot väsyny, sä oot niin väsyny koska oot meinannu kuolla."


Tarviiko mun elää, kun oon melkein kuollut? 

8 kommenttia:

  1. Tarvii sun elää...sun elämäsi on erittäin tärkeä, sinä itse olet erittäin tärkeä ja rakas monelle ihmiselle. Sun tarvii elää siskosi vuoksi, veljesi vuoksi mutta ennen kaikkea itsesi vuoksi. Olette menettäneet aivan liikaa...mutta teillä on toisenne ja paljon muita hyviä asioita tässä elämässä.
    Haluan toivottaa sinulle oikein rauhaisaa,lämpöistä Joulun aikaa. Ja haluan että elät =) Kiitos kun jaksat kirjoittaa. KL

    VastaaPoista
  2. Joulun valoa ja lämpöä!
    Enkeleiden kosketusta vaikeisiin hetkiin!
    -T <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä jos saat kuitenkin levättyä. Halaus!

    -A

    VastaaPoista
  4. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti. Naistenlehdissähän on niitä juttuja, joissa joku kertoo kuinka oli onnettomuudessa tai kuolemansairas ja sen jälkeen on Ihan Erilaista ja elämällä on Merkitys jne. Se on ilmeisesti se kertomus, jota kuuluisi kertoa. Eikö siinä oo vähän semmoinen sävy, että pitäis jotenkin ansaita se henkiinjäämisensä? Pöh.

    Mun paras ystävä meinas kuolla vakavaan sairauteen muutama vuos sitten. Varsin järjissään oleva ihminen. Se ei saanut siitä mitään suurta hengellisen luokan kokemusta tai "olen muuttunut ihmisenä" blaa blaa. Onpahan vaan onnellinen kun sen elämä just sillon oli menossa niille raiteilleen, joille se oli sitä halunnut, niin oishan se nyt vaan ollut tyhmää siihen kuolla.

    Kaipa trauman kaikki puolet on käsiteltävä, mutta varmaan se, mikä missäkin tapahtumassa on se traumatisoivin puoli, riippuu ihmisestä. Jos oma kuolevaisuus ei ole itselle kauhean dramaattinen oivallus, siihen törmääminen ei ehkä ole niin iso asia, kuin elämän pysyvien asioiden romahtaminen täysin odottamattomalla tavalla.

    VastaaPoista
  6. -Tarviiko mun elää, kun oon melkein kuollut?

    Mutta rakas, et ole kuollut.
    Olet jo päättänyt elää.

    Kuoleman läpikäyminen on aina vaikeaa.
    Mutta ensi kerralla kun paskaterapeutti sanoo sinulle, Ja sinä olit kuolla..
    Mieti sitä hetki, päästä tunteesi ulos. Helpottaa. Ja sitten se loppuu...

    Mikä on elämän tarkoitus? Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Perustaako perhe tänne kaiken pahan keskelle? Uskon, että jokainen miettii ainakin jossain vaiheessa elämäänsä näitä kysymyksia..



    Itse uskon, että elämän tärkein asia on Rakkaus. Rakkaus ihmisiin (tai kehen tahansa) joka on sinulle tärkeä.

    Usko, että huomenna asiat ovat paremmin. Toivo, että mitään pahaa ei satu.


    Uusi mahdollisuus. Elämä.

    VastaaPoista
  7. itken aina kun luen sun tekstejä :( ♥ olet ihana ihminen ♥

    -S

    VastaaPoista