sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulu.

Aluksi tulee pakokauhu, henki loppuu. Se on ollut äidin ja minun lempi juhla. Valmistelut alkoivat marraskuussa. Lähdemme yhdessä ostamaan jolulahjoja, laitamme aina saman joulu-cd:n auton soittimeen ja nautimme oopperanlaulajan kauniista äänestä. Ajamme ruuhkassa, jota emme edes aina huomaa. Äidin kanssa. Kuljemme ihmismassojen välissä ja haaveilemme kauniisti koristellusta trendikkäästä kuusesta, mutta lopulta kotona ripustamme ne samat vanhat mustekynällä sotketut enkelit, rikkinäiset pallot, käpytontut, joista parta on jo irronnut. Piilotamme saman likaisen nallen yläoksille. Teemme kreppipaperirusetteja ovien pieliin. Piilotamme joulusukkiin suklaakarkkeja. Juomme glögiä,  nauramme pikkusiskolle, joka hakee hampaat kalisten jokukortteja postilaatikosta. Leivomme torttuja heti kun luumuhillot ilmestyvät kasoihin kauppoihin. Alamme suunnitella upeaa jolumenua, joka on kuitenkin joka vuosi sama. Jostain syystä vaikka kotimme ei ollut rauhan tyyssija, ei todellakaan, joulu oli rauhan aikaa. Se ei stressannut, se sai perheemme sulautumaan yhdeksi turvayksiköksi. Ulkopuolisella ajalla ei ollut väliä. Istumme vuorokauden ympäri yöpuvuissamme ja ratkomme tuhannen palan palapeliä. Uppoudumme kirjoihimme takan edessä ja vaihdamme niitä kun ne on luettu. Yöllä hiivin syömään joululimppua ja äitikin on siellä. Naurahdamme molemmat, hiljaisuudessa, sähkökynttelikön heikossa valossa. Aamulla sytytämme tuikut ja teen lumimyhdyn etupihalle. Älä tule vielä huominen.

Ensimmäinen joululaulu radiossa saa suuni kuivumaan. Joka vuosi yritämme. Ostamme samoja herkkuja,  kuuntelemme samat laulut, mimitoimme kodin joulua. Tuomme kuusen sisään. Syömme aamupuuron. Lumiukko televisiossa. Pakkaudumme autoon. Juttelemme niitä näitä, yritämme olla hauskoja. Kävemme kynttilämeren läpi ja asetamme omamme hautakiven juureen. Palelen, sisältä. Istumme taas veljelläni joulupöydän ääreen. Otan lasin viiniä ja tuijotan ulos. Mikään ei ole enää samaa.

Vaan pikku hiljaa, alkaa löytyä omat uudet ajatukset vanhojen seasta. Uudet koristeet. Uudet puheenaiheet. Uusi tulokas saa meidät kaikki nauramaan. Seuraan hänen vaateleikkejään, pois - päälle - pois - päälle. 

Ja kalkkunarulla, se onkin yllättävän hyvää. 

Kyllä se tästä.

2 kommenttia:

  1. =) Kyllä se siitä, olen iloinen että olet löytänyt pienen valon pilkahduksen. Oikein onnellista Uutta Vuotta !

    toivoo KL

    VastaaPoista
  2. Valoa ja lämpöä särkyneeseen sydämeesi uudelle vuodelle!
    Sinua ajatellen
    - T

    VastaaPoista