keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Junassa.


Junat on mun juttu. Junat  ja ensilumi. Tänään sain nauttia kummastakin. Junissa on jotenkin rauhallista, ei voi mennä mihinkään. Ei voi tavata ketään. Ei voi hoitaa asioita, järjestellä, siivota. Pitää vaan olla. Kun vanhemmat kuolivat, junassa matkustamiseni lisääntyi potenssiin sata. Aluksi asuin pikkusiskoni ja veljeni kanssa vanhempieni kotipaikkakunnalla, kävin junalla välillä kämpälläni toisessa kaupungissa jossa opiskelin. Sitten palasin opintojeni pariin ja kävin junalla veljeni ja siskoni luona. Sitten muutin uuteen paikkaan opiskelemaan, mutta kävin kuitenkin terapiassa entisellä asuinpaikkakunnallani.  Junilla on siis kuljettu. Parhaimmillaan kolme kertaa viikossa edes takaisin. Vanhimmissa junissa haisee kummaliselle, etenkin verhot. Ravintolavaunun vesi maksaa 2€. Pedolinossa tulee paha olo, se heiluu ihan hulluna. Lemmikkivaunussa on aina tilaa, jos ei halua istua jonkun vieressä, kannattaa ottaa paikka koirien seasta.

Kaksi tuntia omaa aikaa. 

Junissa on tiettyjä sääntöjä, joita ei voi lukea seiniltä tai matkalipun takaa. Ensinnäkin, älä pidä aamupalaveria kello 05:00 junassa. Kukaan ei pidä sitä hyvänä ideana, paitsi se joka matkustaa junalla kerran vuodessa. Aamujunat ovat aina täynnä kello viidestä yhdeksään. Silloin ihmiset haluavat lukea aamulehteä, juoda kahvia ja useimmin nukkua, eivät kuunnella isoäänisen toimitusjohtajan ja asiakkaan välistä ajatustenvaihtoa viime viikonlopun myyntikokouksesta.
Älä käytä vahvaa hajuvettä.
Älä istu toisen ihmisen paikalle, vaikka juna olisikin tyhjä. En edes jaksa perustella tätä enempää.

mutta,
Nauti hiljaisuudesta.
Katsele maisemia.
Tunne vastaan tulevan junan imu.
Ole matkalla.

Mukanani on korvatulpat ja silmälaput. Miten junassa nukutaan: otan oman penkkini ja viereisen tyynyt irti selkänojasta (muuten en edes ylety niihin kunnolla). Asetan toisen alemmaksi pääni taakse ja toisen käsinojan viereen, sitten käännyn sivuttain, tuen selkäni käsinojaan, nostan varpaat tuolille ja alan uneliaaksi. Junassa nukkuminen on jotenkin turvallista, on kokoajan liikkeessä.

Aikaisemmin junassa ei voinut edes soittaa kunnolla, kun kuuluvuus ei riittänyt... "mä oon junassa... - - -"
Olin junassa syntymäpäivänäni. Olin junassa maanantaisin. Olin junassa valokuvatuntien aikana. ("voinks suorittaa tän tehtävän etänä, niinku junassa?")

Olin junassa kun saimme kuulla murhaajan oikeustuomion. Vastapäätä istuva täti tunsi silminnähden olonsa epämukavaksi. Ei kivasti tehty minulta. Puhelu katkesi Toijalan kohdalla. Itkin lopun matkasta. 

Sitten kuin pelastus, peitti mustat ajatukset:
Onneksi tuli ensilumi. 

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat paljon uutta ja hyvää mieltä tämän talven antimista=).
    Valoa ja energiaa lumi kyllä tuo!

    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  2. Mieletön lahja sinulla kirjoittaminen! Upeaa tekstiä!Ja niin paljon sisältää..sanattomaksi vetää, en haluaisi sanoa mitään groteskia tai latteaa...

    VastaaPoista
  3. Hyviä tekstejä olet kirjoittanut. Sai minut kyyneliin, elämä on välillä aika rankkaa ja joskus tuntuu, että joillekin annetaan liikaakin murheita kantaakseen. Kamalaa, kun tuommosia murhia sattuu!
    Voimia sinulle ja siskollesi!
    Toivon teille paljon valonpisaroita elämäänne ja tsemppiä tulevaan! Olet reipas!

    VastaaPoista