lauantai 5. kesäkuuta 2010

Onnea Ylioppilaat.

Ylioppilasvuoteni oli kummallinen. Sillon tapahtui niin paljon. En ole kirjottanut blogia vähään aikaan... On arveluttanut ja mietittänyt kuinka paljon tänne uskallan kirjottaa, ja mitä, ja missä se raja menikään. Pesen hampaita, laitan ruokaa, piirtelen lehden reunaan ja pohdin lakkaamatta voiko tästä kirjottaa blogia vai ei... Ylioppilasjuhlistani ei ole paljon kuvia, ehkä kolme. Minä takapihalla, minä olohuoneessa, äiti keittiössä. Silloin kaikki alkoi jo mennä vaikeaksi. Ehkä siinä jännityksessä kuvat unohtuivat, yritimme kaikki vaan hymyillä. Pellavamekkoni oli pitänyt pienentää minulle yhden koon verran. Iloisena oleminen kävi työstä.
 Aluksi ajattelin, että en kirjota tänne mitään mikä "paljastaisi" minut. Aika paljon on jo lipsunut. Mutta tietyt faktat, minkälainen oli oikeastaan perheeni, kuka teki ja mitä ja mitä tapahtui... miten paljon pystyn kertomaan. Mitä sisareni ovat tästä mieltä? Mitä kaverini ovat tästä mieltä? Mitä sukuni on tästä mieltä? Mitä minä olen tästä mieltä...?
Oli niin ihanaa olla ylioppilas, silloin tiesi kaikesta kaiken, mutta sai olla auttamattoman tietämätön kaikesta. Pystyi pakenemaan todellisuutta ja unohtamaan hetkeksi itsensä. Olla vaan, Ylioppilas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti