keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Uneton.

Viime yönä en saanut unta. Tein voileipiä vielä puoli viiden aikaan keittiössä ja pohdin blogiani. Alko jänittämään ja ehkä pelottamaan: mitä jos tämä ei olekaan hyvä, mitä jos murhaaja lukeekin tätä, mitä jos tätä lukeekin joku, mitä jos tätä ei luekaan kukaan, pitäisikö jättää koko juttu, onko tämä laillista, kuinka paljon voin kirjottaa, pitäisikö sittenkin keksiä jokin muu keino jakaa tämä kokemus, pitäiskö kirjoittaa kirja, en edes osaa kirjoittaa, mitä se sitten auttaa, pitäskö vaan lopettaa...?
En ole ikinä antanut yhtään lausuntoa lehdistölle, en puhunut asiasta julkisesti, en noussut barrikaadeille jos on harmittanut, jos on asiat tunutuneet epäoikeudenmukaisilta. Olen päättänyt etten katkeroidu, olen päättänyt yrittää elää elämääni asian kanssa kaikessa hiljaisuudessa.


Mitä jos kukaan ei koskaan kommentoi, jos tämää jää yksinpuheluksi ja ainosataan selostukseksi elämästäni, jos keskustelua ei koskaan synny? Auttaako se ketään? 

Mitä jos tämä kaikki kääntyy typeräksi lööpiksi, niin kuin ystäväni varoitteli?

Onko tämä väärin, vahingollista, kannattavaa? 
Kuinka pitkälle uskallan.

7 kommenttia:

  1. Katkeroitumista vastaan taistelu on suurta viisautta <3

    VastaaPoista
  2. Löysin juuri blogisi ja haluan kertoa että minä luen. Minunkin äitini on kuollut, mutta ei murhattu. Hoitovirhe. Jatkan lukemista.

    VastaaPoista
  3. Eilen illalla löyin tänne. Luin. Ja suljin. Jatkoin aamulla.
    En tiedä mitä saa puhua, mutta kai omista tuntemuksistaan saa? Hoidat itseäsi käymällä kohti kauheuksia joita olet kokenut. Selätät ne siinä määrin kuin se on mahdollista. -Jatka kirjoittamista! -Voimia, eheytymistä.

    -Itse olen ensimmäisen blogini sulkenut, kun alettiin laittaa määräyksiä mitä saan kirjoittaa. :( Nyt olen tietyt osa-alueet sulkenut blogin ulkopuolelle kokonaan. Vaikka se on vaikeaa.

    VastaaPoista
  4. Miekin luen, ja luen mielenkiinnolla... noiden tunnisteiden avulla selailua silloin tällöin :) Luen motiivinani se, että haluan päästä paremmin sisälle kumppanini aiempiin kokemuksiin, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin siun, bloggari.
    Ja sitten tietysti toinen lukumotiivi on se, että kirjoitat hyvin ja muutenkin aiheesta, josta viitsii lukea.
    Mistäkö saa kirjoittaa... kyllä, omista tuntemuksista ehdottomasti. Nimittä, niin miksei mistä vain? Etkä ole ainut bloggari, joka on bloginsa sulkenut tuosta syystä... rajat hukkuvat täällä helposti :)

    VastaaPoista
  5. Löysin blogisi tänään! Jatkan lukemista! Voimia sulle, vaikken voi ees kuvitella mitä oot läpi käyny.. tsemppiä! :))

    VastaaPoista
  6. Minäkin luen, olet todella hyvä ja vivahteikas kirjoittaja!

    VastaaPoista
  7. Hei L. Löysin blogisi tänään. En pysty lukemaan blogisi kaikkia päivityksiä näin töissä, koska miehenä joka ei käytännössä itke koskaan, tekisi mieli itkeä. Luen sitten vuodesta 2011 eteenpäin päivitykset kotona, kun muu perhe on muualla. Toivottavasti olet saanut voimaa tästä blogista näiden vuosien aikana.

    VastaaPoista