keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Olimme jälkiruokaperhe.

Toissa päivänä kaivoin kaapista vanhoja kokkikirjoja. "Parhaat jälkiruokani", se on täynnä tahroja ja kulmat ovat kuluneet. Se oli minun ja äitini mieluisin jälkiruokakirja. Olimme jälkiruokaperhe.
Osasin leipoa ensimmäisen sokerikakkuni jo seitsemänvuotiaana. Istuin aina keittiön lieden vieressä pöydällä kun äiti laittoi ruokaa. ”Mitä nyt laitat sekaan?” ”Mitä toi on” Miks teet noin?” Aloin tekemään perässä, vieressä, lähellä. Se oli lapsuuteni onnellisinta aikaa; keittiössä äidin kanssa.

Lama tuli ja äiti ei enää ehtinyt: - Tyttö laita tänään kana uuniin, tee se sipulikastike, osaat jo, keitä riisiä kuusiannosta… viisi riittää. Liota ruisleivät... - Onko meillä rahaa jälkiruokaan? -Tänään voidaan tehdä mansikkarahkaa. -Äiti, voinko tehdä marenkia? Voinko tehdä suklaamoussea? Voinko tehdä charlotte russen?
Kohta jälkiruoistani tuli lamaruokailumme tähtihetkiä. Äiti ei estänyt. Antoi rahaa taloussuklaaseen ja liivatelehtiin. 

Olen viimeksi tehnyt toscakakun yläasteella… Nyt kuljetan sormeani jälkiruokakirjan sivulla äidin käsialan päällä. Kirjaan sai tehdä merkintöjä, lopussa oli parhaimpia jälkiruokia joita äidin kanssa olimme kokeilleet. Suunnittelimme yhdessä menun jouluksi, pääsiäiseksi, vapuksi, sunnuntaiksi, aina kun oli rahaa, elimme kuin hienomman luokan ihmiset: brasilialainen sisäfile oli  lempiruokaani, kun ystävilläni oli ranskikset ja nakit. Rakastin bernaise-kastiketta, tiesin miten viiniä kuului tarkastella. Tiesin että hyvään ateriaan kuului jälkiruoka. Halusimme unohtaa edes päiväksi viimeviikon aamupala-luonas-päivällinen-puurot, yölliset tappelut rahasta, kiireen ja väsymyksen. -Kyllä, tänään syömme ranskalaista omenapiirasta.


Toscakakun tuoksu leijailee keittiössä. Puren huultani ja ikävöin. Rakastan äidin käsialaa. Rakastan toskakakun rapeita reunoja. Nuolen veitsen voista, kaavin taikinakulhon. Otan palan kakkua käteeni ja istun alas. Alan itkeä.




4 kommenttia:

  1. Todella kaunis teksti arjen muistoista ja perheen tavasta paeta arkisia ikävyyksiä. <3

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka itkettää...Oman tyttäreni kanssa kokkailemme juuri boin..Hän on 12v, nuorempi 3v...Ihanaa tekstiä.

    VastaaPoista
  3. Voi tyttökulta iso halaus! <3

    VastaaPoista